Kuinka usein olet kuullut jonkun kyselevän vinkkejä laadukkaisiin ja eettisiin lastenpeleihin? Entä kuinka usein kysyjä on sen sijaan toivonut löytävänsä ilmaisia pelejä lapsille?
Itse olen törmännyt jopa vanhempaan, joka ihan vain periaatteen vuoksi vastusti kaikkea maksullista sisältöä älylaitteille. Hänen lapsellaan oli lupa ladata puhelimeensa ainoastaan pelejä, jotka eivät maksa mitään.
Jokainen (media)kasvattaa tyylillään, mutta tässä tapauksessa niskavillani kieltämättä pörhistyivät.
Rahan säästämisessä ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta millä hinnalla ne roposet lastenpelien tapauksessa säästyvät?
Tässä postauksessa avaan hieman pelien yleisimpiä ansaintalogiikoita sekä sitä, mitä vanhempien täytyy niistä alle kouluikäisten pelaajien kannalta tietää.
Jos pelin voi ostaa lapselle rahalla, selviää mielestäni halvalla.
1. Kertamaksulliset pelit
Kuluttajalle kaikkein selkein tapa maksaa pelistä on pulittaa rahat lataushetkellä.
Sovelluskaupoissa on tarjolla ihan kelvollinen valikoima lastenpelejä, jotka saa kokonaan itselleen muutamalla eurolla.
Kun peli on kerran ostettu ja sen luvataan olevan lisämaksuton ja mainokseton, saa sitä pelata rajattomasti ilman huolia.
Aika hyvä diili kuluttajan näkökulmasta, mutta ei välttämättä niin kannattavaa pelin julkaisijoiden kannalta. Asiakkaalta kun ei heru enää kaupan jälkeen lisärahaa. Tästä syystä moni lastenpelien julkaisija onkin viime vuosina luopunut kertamaksuista ja siirtänyt pelinsä tilauspohjaiseen järjestelmään.
Jos hyvän kertamaksullisen pelin sattuu siis löytämään, tarjoukseen kannattaa tarttua!
2. Kuukausimaksulliset pelit
Yhä useammissa peleissä raha kerätään kertamaksun sijaan toistuvina kuukausi- tai vuosimaksuina. Asiakas ei siis osta peliä omaksi, vaan tilaa käyttöoikeuden siihen.
Reilu tapa tämäkin, vähän kalliimpi vain.
Kannattaa aina muistaa peruuttaa tilaus, jos lapsi menettää kiinnostuksensa peliin. Kuukausittain tililtä menevä pienikin summa kasvaa vuodessa saati useammassa aika potiksi rahaa.
Lisäksi jos tällaisia pelejä on tullut hankittua useampia, on tilausten hallinnoinnissakin oma muistamisensa ja työnsä.
3. Testaa ilmaiseksi -pelit
Jotkut lastenpelien julkaisijat antavat ilmaisia maistiaisia. Ilmaiseksi ladattavaa peliä saa kokeilla maksutta vähän, esimerkiksi ensimmäisen tason verran.
Jos peli on kokeilijan mielestä hyvä, maksaa hän lopusta pelistä sovelluksen sisäisenä kertaostoksena muutaman euron ja tilanne on lopulta sama kuin ykköskohdassa.
Oikein hyvä diili vanhemmalle tämäkin.
4. Lataa ilmaiseksi – maksa mikromaksuja
Free-to-play-maksumuoto on todella yleinen tapa kerätä peleissä rahaa. Mikromaksuilla lunastetaan aarrearkkuja tai pelitimantteja, joiden avulla peli etenee nopeammin tai hahmolleen voi ostaa lisävarusteita ja skinejä.
Joissain peleissä ostoja tuputetaan varsin aggressiivisesti ja myytävät tuoteet ovat ns. lootboxeja.
Lootboxilla tarkoitetaan esimerkiksi aarrearkkua, jonka sisältö on pelaajalle ostovaiheessa yllätys. Pelaaja ei siis oikeasti voi tietää, saako hän rahoilleen toivomaansa vastiketta ollenkaan.
Lootboxit muistuttavat arpajaisia tai uhkapelaamista, ja niiden osteluun parempien palkintojen toivossa voi jäädä koukkuun.
Vaikka kaikki free-to-play-pelit eivät myy lootboxeja, en suosittele tätä pelimuotoa lainkaan yksin pelattavaksi lapsille, jotka eivät vielä ymmärrä rahan arvoa.
Pelikolikot, virtuaalitimantit ja oikea raha menevät pikkulapselta helposti sekaisin, ja kivasti vilkkuvia ”osta nyt” -nappeja voi olla liian hauska painella ihan huvin vuoksikin.
Isompien lasten kanssa rahankäyttöä voidaan sen sijaan joissain tapauksissa pelien avulla jopa harjoitella. Muista silti suojata luottokorttitietosi salasanojen taakse, jottei lapsi tee vahinko-ostoja!
5. Peli on mainosrahoitteinen
Kuten free-to-play-pelejä, mainoksellisiakin pelejä on sekä parempia että huonompia. Jos välillä saa lisätimantin tai pari vapaaehtoisen mainoksen katsomalla, tilanne on vielä suht ok.
Jos taas pelissä täytyy väkisin katsoa mainosvideo parin minuutin välein, jotta pääsisi etenemään, ei pelaaminen ole enää mielekästä.
Kannattaa muistaa, että mainokset eivät välttämättä ole omalle lapselle sopivia, vaikka peli olisikin. Ainakaan vanhempi ei voi mistään etukäteen tietää, mitä mainoksia pelissä näkyy. Tästä linkistä löytyy hyvä esimerkki aiheesta.
Itse jättäisin alle kouluikäiselle kokonaan lataamatta pelin, jossa on mainosvideoita. En pidä ajatuksesta, että lapseni joutuisi maksamaan pelaamisestaan katsomalla mainoksia arvokkaalla ruutuajallaan.
Joissakin peleissä mainokset voi ostaa pois rahalla, mikä on hyvä vaihtoehto lapsiperheille. Näin peliä voi testata ensin ilmaiseksi ja kun peli on hyväksi havaittu, pelistä voi maksaa hieman ja saada samalla mainokset pois.
6. Pelaajilta kerätty tietokin on arvokasta
Nykyään myös monet lapsille suunnatun oloiset pelit keräävät käyttäjistään pelaajadataa.
Tällaista tietoa voidaan käyttää paitsi ihan viattomasti pelin jatkokehittelyn tukena myös puhtaana kauppatavarana.
Käyttäjätieto kiinnostaa esimerkiksi mainostajia sekä somejättejä, joille moni aikuisille tarjolla oleva sovellus kertookin avoimesti ehdoissaan jakavan käyttäjätietoja.
Oivallinen esimerkki vähän hämärästä datan jatkokäsittelystä on ”ilmaisessa” Pokémon Go -pelissä kerätty pelaajatieto.
Pelin kautta tallennettuja kuvia ja videoita ihmisten peliympäristöistä sekä pelaajien henkilökohtaisia tietoja on käytetty aivan uusien kartta- ja tekoälytuotteiden kehittämiseen, ja näitä tuotteita myydään sitten kolmansille osapuolille. Aiheesta voit lukea lisää tästä.
Paras vaihtoehto pienelle lapselle on peli, joka lupaa esittelytekstissään, ettei kerta kaikkiaan mitään pelaajatietoja kerätä.
7. Oikeasti ilmaisia pelejä lapsille
Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole. Paitsi joskus hyvin, hyvin harvoin.
Esimerkiksi Ylen Pikku Kakkosen julkaisemat pelit ovat sekä kuluttajalle maksuttomia että erittäin hyviä ja turvallisia valintoja lapsiperheille.
Ylen tapauksessa rahoitus tulee veronmaksajilta, joten tässäkin tapauksessa pelintekijät saavat kyllä palkkansa.
Kokoamani lista oikeasti ilmaisista lastenpeleistä löytyy täältä!
Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Onko lapsesi ruutuaika useammin puuhaamista vai möllöttämistä?
Näin valjastat puhelimen lasten liikuttajaksi silloin, kun ”ei ole mitään tekemistä”
Tarkoin valittu pelipaikka voi tehdä lapsen ruutuajasta parempaa
Näistä merkeistä tunnistat sovelluskaupassa turvallisen lastenpelin 
Vastaa