Pokémon Go on todella suosittu kännykkäpeli, joka kannustaa niin lapsia kuin aikuisiakin ulos liikkumaan.

Olen kehunut peliä vuosien varrella vuolaasti ja pelannut sitä myös yhdessä oman lapseni kanssa. Nyt ajatukseni siitä ovat hieman muuttuneet.

Alun perin Pokémon Go julkaistiin vuonna 2016 ja peli onkin muuttunut sen jälkeen monin tavoin.

Ensin tulivat salit ja tappelut. Sitten yhä vain lisää kerättäviä Pokémoneja ja oikealla rahalla ostettavia asioita. Pelattavaa on riittänyt monelle varmasti vuosiksi.

Luettuani taannoin Helsingin Sanomien jutun pelin julkaisseesta Nianticista, rupesin pohtimaan, millainen peli on nykyisin ja sopiiko se enää lapsille.
 

Miksi kiinnostuin pelistä uudelleen?

Alkuvuodesta 2025 uutisoitiin, että Yhdysvaltalainen Niantic on myymässä peliään Saudi-Arabiaan.

Niantic itse sen sijaan keskittyy kehittämään tekoälymalliaan, jonka rakennusaineena käytetään pelaajilta kerättyä käyttäjädataa.

Tästä hankkeesta kertoi HS:n juttukin:

”Niantic ilmoitti siirtyvänsä videopelitoiminnasta kehittämään geospatiaalista tekoälymallia. Mallin tarkoituksena on rakentaa tarkempi kolmiulotteinen kuva maailmasta.
Opetusdatan yhtiö kertoi ottavansa Pokémon Go:n ja muiden peliensä käyttäjiltä. Ilmoitus yllätti monet. Pelaamisen aloittaessaan kukaan ei suostunut tekoälyn opetusmateriaaliksi.”

Pelin luonut yritys siis katsoi, että itse peliä arvokkaampi tulonlähde on sen käyttäjiltä keräämä data ja hankkiutui pelistä eroon.

Tuntui oudolta, että minusta tai lapsestani saatua tietoa käytettäisiin lupaa kysymättä tällä tavalla.
 

Mihin tarkoitukseen pelaajadata päätyy?

Kun katsoo esimerkiksi App Storen Pokémon Go -sivulla olevaa listaa pelin datankeruusta, huomaa heti, että peli on todella ahnas tallettamaan erilaista tietoa pelaajista.

Pelin kautta tallennetaan paitsi kuvia ja videoita ympäristöstä myös pelaajan henkilökohtaisia tietoja. Pelin käyttöehtojen mukaan kerättyä dataa käytetään Nianticilla monella tavalla, muun muassa tämän uuden karttatuotteen kehittämiseen.

Karttapalvelua voidaan jatkossa myydä kenelle vain. Ja kukapa estäisi pelaajien tietojen kehittämistä tulevaisuudessa muiksikin tuotteiksi? Nianticilla on ihmisiltä kerättyä tietoa todennäköisesti hyvin monipuolisesti ja runsaasti asuinpaikoista ja liikuntatottumuksista lähtien.

Mielestäni tämä koko kuvio tuntuu epämiellyttävältä enkä haluaisi olla siinä mukana.

Ohessa vielä kuvakaappaus aiemmin linkkaamastani Helsingin Sanomien jutusta. Jutun mukaan Nianticin keräämästä tiedosta voivat hyötyä esimerkiksi suurvaltojen tiedustelut.

Mikä on Pokémon Go:n ikäraja?

Pelin lapsille sopivuudesta kertoo yleensä näkyvimmin ikäraja. Pelkkä ikä ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että peli olisi lapsille täysin turvallinen.

App Storessa Pokémon Go:n ikäraja on 9+. Google Playssa ikärajaksi ilmoitetaan PEGI7.

Pokémon Go ei itse suoraan säädä pelilleen mitään ikärajaa, mutta käyttöehtojen vanhempien osiossa puhutaan laveasti tietojen keräämisestä ja lapsia koskevasta lainsäädännnöstä.

Sekä USA:ssa että EU:ssa on nimittäin lailla säädetty sitä, miten lasten tietoja saa kerätä ja käyttää.

Käyttöehdoissa sanotaan, että alle 13-vuotiaalla pelaajalla pitää olla aikuisen luoma erillinen lasten tili. Tekemällä peliin ”lasten tilin” vanhempi voi käyttöehtojen mukaan hallinnoida itse pelaamisen lisäksi myös lapsen pelaajadatan käyttöä.

Mikäli tiliä ei tee, pelaajan oletetaan olevan aikuinen.

Jälleen kerran vastuu jätetään siis vanhemmalle.

Ne tavanomaiset riskit lapsille

Jos ei oteta lukuun ahnetta datankeruuta, on Pokémon Go toki edelleen ihan hauskaa ja ulkoiluun kannustavaa puuhaa.

Ihan pienille lapsille se ei sovi kuitenkaan monesta muustakaan syystä yksin pelattavaksi.

Ennen pelin hankintaa miettisin ainakin seuraavia asioita:

1. Peli vetää huomion pois liikenteestä. Pienillä ympäristön seuraamisen taito ei vielä ole kehittynyt sellaiselle tasolle, että liikenteen seassa liikkumisen aikana kannattaisi katsella puhelinta.

2. Peli on koukuttava. Notifikaatiot kutsuvat lasta yhä uudelleen pelin äärelle, vaikka ihan äsken olisi vasta pelattu. Pienten impulssikontrolli ei aina riitä peliajan itsenäiseen säätelyyn.

3. Pelissä myydään asioita oikealla rahalla. Tämä on aina pienoinen riski lasten kanssa. Vahinko-ostoja ja kiusauksia osteluun tulee helposti.

4. Lisäksi miettisin myös muita pelaajia. Saleilla lapset törmäävät ja pääsevät juttusille helposti vieraiden aikuisten kanssa. Tämä ei välttämättä ole pelkästään iloinen asia.

5. Pokémon Go EI ole lastenpeli. Sitä ei siis koske samat säännöt kuin oikeita lastenpelejä esimerkiksi turvallisuuden suhteen. Siinä ei myöskään ole perustilillä pelatessa mitään lapsilukkoja.

Viitseliäs vanhempi voi luoda pelissä lapselleen lasten tilin ja hallinnoida sen kautta pelin toimintaa.

Tilin tekemistä varten vanhemman on tosin käyttöehtojen mukaan todistettava henkilöllisyytensä. (Jee, lisää luovutettua tietoa!)
 

Summa summarum

Kuten sanottu, olen ollut Pokémon Go:n fani vuosia ja nykyiset ajatukseni pelistä ovat nyt vähän ristiriitaiset.

Hyvä lastenpeli ei kerää saati myy pelaamisen sivutuotteena syntynyttä dataa. Mutta Pokémon Go ei toki lastenpeli olekaan. Niinpä en halua enää varauksetta suositella peliä täällä blogissa.

Jokainen tekee tietenkin päätöksensä oman perheensä pelipolitiikasta itse.

Kuten muidenkin tällaisten enemmän aikuisille tehtyjen pelien kanssa, suosittelen lämpimästi myös pienten Pokémon Go -pelaajien vanhempia seuraamaan tarkasti lasten sovelluksen käyttöä ja mahdollisuuksien mukaan pelaamaan yhdessä lasten kanssa.

Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:Pokémon GO