1. Saa liikuntaa
Tämä on se ilmeisin syy. Tähän mennessä olemme talsineet lapsen ja pelin kanssa varmaan satoja kilometrejä.
2. Lapsi oppii matikkaa
”Jos viiden kilometrin munasta on kävelty jo 3,8 kilometriä, paljonko pitää vielä kävellä, jotta muna kuoriutuu?”
3. Ja maantietoa
”Siis näkyyks nää kaikki oikeet tiet, mitä me kävellään, tässä pelissä?”
”Kyllä lapseni, tuota näkymää kutsutaan kartaksi.”
4. Ja kärsivällisyyttä
”Siis milloin tää muna aukeaa? Eikö me voidakaan kävellä tänä iltana vielä kymmenen kilometriä? Miks vasta huomenna?!”
5. Joutuu sosiaalisiin tilanteisiin
Missä vain kaksi lasta kohtaa, alkaa puhe pelistä: ”Mikä tiimi?” Rohkeimmat lähtevät porukalla raideille.
6. Itse kukin oppii käsittelemään pettymyksen ja kateuden tunteita
Kymmenen kilometrin munasta kuoriutuu Jynx. Jonkun Pokémonin saa kiinni, toista ei. (Tavallisesti karkuun pääsee se himotumpi.) Vertailu on kovaa, ja tietysti kaverilla on aina paremmat monnit kuin itsellä.
7. Näkee uusia paikkoja ja vanhatkin ihan uusin silmin
”Mä en todellakaan muistanut, että me ollaan käyty täällä Suomenlinnassa ennen Pokémoniakin. Onks tää joku linnoitus?”
8. Lapsi on mukana ikäistensä jutuissa
”Kaikki” puhuvat päiväkodissa/eskarissa/koulussa Pokémoneista: ”Meidän ryhmä askarteli tänään kaikille omat pokepallot.”
Ne keksivät myös uusia leikkejä: ”Mä oon on muna. Kanna mua kaks kilsaa, niin saat Pikachun!”
9. Yhteinen harrastus vaikka koko perheelle
Juu, kyllä sen iskänkin saa joskus mukaan.
10. Pelaaminen on ihan superkivaa 🙂
Lue myös: Pian Pokémoneja voi kouluttaa unissaankin
Kategoriat:3–4-vuotiaille, 5–6-vuotiaille, 7–8-vuotiaille, 9-12-vuotiaille, Android, Ilmaiset, iOS (Applen laitteet), Pelit, Sovellukset, Vinkkipankki, Yleiset artikkelit
Vastaa