Ruutuaika näyttää eri perheissä erilaiselta. Jotkut katsovat paljon televisiota tai pitävät koko perheen leffamaratoneja. Toiset pelaavat, yhdessä tai erikseen, kolmannessa perheessä voi olla tubetusta harrastava lapsi.

Kaikki edellä mainittu on ruutuaikaa, mutta varsin erilaista sellaista.

Ruutuajasta puhuttaessa joudutaan joskus sivuraiteille jo heti alkuunsa. Useimmiten aiheena on ainoastaan ruutujen parissa vietetyt minuutit sen sijaan, että pyrittäisiin syvemmin pohtimaan, mitä ruutuaika todellisuudessa eri henkilöiden kohdalla merkitsee.

Jotkut tutkijat ovatkin selvyyden vuoksi jaotelleet ruutuajan passiiviseen ja aktiiviseen sen mukaan, kuinka paljon se osallistaa ruudun ääressä olijaa. Jaottelutapoja on toki muitakin, mutta mielestäni tämä on hyvä ja selkeä tapa aloittaa oman tai lapsen ruutuajan laadun tarkkailu.

Tässä pieni yhteenveto siitä, mitä on kyse:

Aktiivinen ruutuaika

• Vaatii älyllistä tai fyysistä osallistumista.
• Edesauttaa oppimista, voi olla myös sosiaalista ja luovuuteen kannustavaa.
• Esimerkiksi pelaaminen, omien videoiden tekeminen tai koulutehtävät tietokoneella

Passiivinen ruutuaika

• Ruutusisältöjen kuluttaminen ilman omaa aktiivista toimintaa, vastaanottajan rooli.
• Esimerkiksi tv-ohjelmien, elokuvien tai YouTube-videoiden katselu.
• Sopii rentoutumiseen.

Lapsen ruutuaikaa tarkkaillessa kannattaa kiinnittää huomiota passiivisen ja aktiivisen ruutuajan suhteeseen, siihen, miltä ruutujen parissa vietetty aika näyttää kokonaisuutena.

Ollaanko ruutujen ääressä puuhaten ja luoden, vai passivoiko ruutu ehkä loputtomaan skrollailuun tai möllöttämiseen.

Huom, huom! Kyseessä ei ole jako hyvään ja huonoon

Huomionarvoista on se, ettei jako passiiviseen ja aktiiviseen ole sama kuin jako negatiiviseen ja positiiviseen. Aktiivisellakin ruutuajalla voi olla lapseen negatiivisia vaikutuksia ja passiivisella positiivisia.

TikTokin määrätöntä selaamista ei voi verrata luontodokumentin katsomiseen eikä oppimispelien pelaamista ylikoukuttavaan free-to-play-peliin.

Pelaamisesta ehkä saatavat hyödyt kognitiivisten taitojen kehittymiselle voivat vesittyä, jos peli on lapsen ikätasolle tai ihan muuten vain täysin epäsopiva. Toisaalta passiivinenkin Youtuben katselu voi olla opettavaista, jos valittu video on laadukas.

Sisällöillä on valtava merkitys sekä passiivisen että aktiivisen ruutuajan parissa.

Parasta tietysti olisi, jos aikuinen onnistuisi valitsemaan sisältöjä niin, että tekeminen olisi paitsi aktiivista myös vaikutuksiltaan mahdollisimman positiivista.

Tällaista sisältöä olenkin pyrkinyt Viihdevintiöt-blogissani tuomaan esille. Löydät blogijuttujen seasta lukuisia laadukkaita sovelluksia, jotka kannustavat lasta luovuuteen ja oppimiseen!

Kategoriat:Pelit, Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:aktiivinen ja passiivinen ruutuaika, lapset ja digi, Mediakasvatus