Arvio: Anne Salovaara: Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta (Atrain & Nord, 2023)
Arvostelukappale saatu kustantajalta.

Lapsille tehty laadukas kirjallisuus ilahduttaa itseäni aina kovin, mutta aivan erityinen paikka sydämessäni on lapsille suunnatulla runoudella.

Runoja on mielestäni hauskaa ja kielitajun kannalta hyödyllistäkin lukea lapselle ääneen. Meillä koluttiinkin aikanaan muun muassa Kirsi Kunnaksen tuotantoa huolella iltalukemistona, ja monet riimit ovat pysyvästi mielessä vielä vuosienkin jälkeen.

Kalevalamittaan en lastenkirjoissa ollut törmännyt ennen Anne Salovaaran kirjoittamaa Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta -kuvakirjaa, ja perin herkulliseltahan sekin tarinankerronnan muotona kuulostaa.

Sahrami on hieman erilainen susi. Se on eri värinen kuin muut eikä sen ulvontakaan ole sudeksi kovin vakuuttava. Tarinan edetessä Sahrami löytää kuitenkin äänensä ja tavan olla paitsi oma itsensä myös osa laumaa.

Tarina on kokonaan runomuotoon kirjoitettu, ja Iines Partasen kaunis kuvitus vie niin ikään jännittävää juonta eteenpäin. Sympaattinen pikku Sahrami pelkoineen ja haasteineen lienee pienelle lapselle kerrassaan samastuttava esikuva.

Kalevalamittaa on miellyttävä lukea ääneen. Siinä on jotakin syvästi tuttua, ehkä muinoin koulussa opittua suomalaiskansallista poljentaa. Kokeile vaikka:

Ulvoi, ärjyi pikkupentu,

miukui maukui pörröturkki.

Kuono kohti aurinkoa,

tassut kiinni tanteressa:

Ouu uuu uu…!

Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta sopii alle kouluikäisille lapsille. Suosittelen lämpimästi ääneen lukemista myös isommille! Tällaista runoutta ei varmasti tule lapsille joka päivä vastaan, joten lukuhetki on tässä mielessä myös opettavainen.

Kategoriat:Kirjat, Muut

Avainsanat:eläinrunot, lastenkirja