Sanasta videopeli tulee tällaiselle vanhemmalle henkilölle ensi hätään mieleen konsoli, levyke tai ehkä jonkinlainen sovellus.

Lapset taas saattavat nähdä asian laajemmin. Heille pelit sosiaalisena toimintana ovat itsestäänselvyys, mutta omaa lastani seurattuani olen valmis hyväksymään myös pidemälle menevän ajatuksen. Monen nykypelin voisi itse asiassa luokitella ihan oikeaksi paikaksi.

Pelit ja sovellukset eivät nimittäin välttämättä ole lapsille vain hauskaa ajanvietettä, vaan ne tarjoavat myös hyvin konkreettisen, joskin digitaalisen, yhteisen tilan, missä pelaamisen lisäksi hengaillaan ja tavataan kavereita.

Vähän niin kuin nuorisotalo tai ostari.

Ulkoapäin katsoen esimerkiksi Fortnite saattaa näyttäytyä vanhemmalle ”pahamaineisena” räiskintäpelinä, joka koukuttaa lapsia ja myy kalliita lisäosia. Pelaajalle se voi kuitenkin olla tärkeä paikka, johon kokoonnutaan koulupäivän jälkeen juttelemaan, leikkimään ja vertailemaan skinejä ja tansseja.

Fortnitessa voi pelaamisen lisäksi myös osallistua yhteisiin tapahtumiin eli ”eventteihin” tai mennä vaikka musiikkikeikalle.

Itse pääsin pari vuotta sitten digikeikalle siivellä sisään, kun lapsi halusi osallistua Fortnitessa Travis Scottin konserttiin.

Kyseessä oli siis ihan oikean artistin oikea keikka, joka pidettiin pelin sisällä tiettynä aikana, Suomen aikaan tietysti iltamyöhään. Nukkumaanmenoa oli siis lykättävä, sillä tapahtumaa voinut laittaa “pauselle” tai jatkaa paremmalla ajalla.

Tunnelma konsertissa oli kuin areenakeikalla ja tapahtuma keski-ikäiselle diginuubillekin ainutlaatuinen kokemus.

Travis Scott keikkaili Fortnite-pelissä

Myös Minecraft on meillä jo pitkään ollut muutakin kuin kuutiopalikoiden kokoamista ja creepereitä vastaan taistelua.

Yksinkertaisen pelin sijaan Minecraft on oma multiversuminsa, jonka tarjoamat mahdollisuudet ovat moninaiset. Omalle serverilleen voi esimerkiksi perustaa yksilöllisen Mine-maailman, jonne voi kutsua kavereita kylään.

Pelissä voi opetella uusia asioita, tutustua ihmisiin ja luoda ystävien kanssa ihan oman suljetun paikan, jossa leikkiä ja kisailla eri tavoin yhdessä.

Lasten erilaiset tavat pelata kannattaa ottaa huomioon perheelle sopivaa digimediapolitiikkaa pohtiessa. Kun lapsi istuu koneella passiivisen oloisena luurit päässä, katseleeko hän videoita, pelaako itsekseen vai hengaileeko ehkä kavereidensa kanssa samaan tapaan kuin ennen notkuttiin jonkun kotona?

Kuvassa nuoriso hengailee ja vertailee “efektejä”.

Olen tullut siihen tulokseen, että tällaisen sosiaalisen toiminnan liiallinen rajoittaminen voi vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin ja vaatii ehkä hieman erilaista lähestymistapaa kuin esimerkiksi Youtuben katselu tai yksin pelaaminen.

Ruutuaikaa on nimittäin monenlaista, ja kaikelle sille on toki aikansa ja paikkansa. Ruutuaika voi olla passiivista, aktiivista tai sitten sitä omasta mielestäni tuikitärkeää sosiaalistakin.

Pelissä lapsella voi olla oma porukkansa silloinkin, kun kavereita ei syystä tai toisesta vaikkapa koulusta ole löytynyt.

Tästä syystä nuorison edustajalta kannattaa ennen kuulokkeiden ja näytön taakse piiloutumista kysyä, minne hän tarkalleen ottaen  on menossa, kenen kanssa ja miksi pelaaminen on hänelle tärkeää.

Lue myös:

Mikä ihmeen Fortnite – Faktat, jotka vanhemman kannattaa pelistä tietää

Mikä ihmeen Minecraft – Mitä vanhemman täytyy tietää ennen pelin hankintaa?

Mikä ihmeen Roblox – Faktat, jotka vanhemman kannattaa pelistä tietää

Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:kaveritaidot, Mediakasvatus, pelaaminen, pelikasvatus