Kirjoitin Iltasatuja kapinallisille tytöille -lastenkirjaan ihastuneelle lapselleni taannoin pienen poikapainotteisen lisäosan teokseen. Olimme ahmineet erilaisista upeista naisista kertovan kirjan tarinat läpi, ja löytäneet lopussa olevan tyhjän sivun, johon lukija saisi kirjoittaa oman tarinansa ja piirtää kuvansa. Lapsi koki, ettei hän… Lue lisää ›
Sain Kirjamessuilta käsiini mahtavan lastenkirjan, josta on riittänyt luettavaa moneksi illaksi. Iltasatuja kapinallisille tytöille sisältää ”satuja” tosielämän vahvoista tytöistä ja naisista. Mukana on tuttuja hahmoja Yoko Onosta ja Kleopatrasta Astrid Lingreniin mutta myös itselleni uusia tuttavuuksia: urheilijoita, muusikoita, kansalaisaktivisteja ja tieteilijöitä. Kukin heistä on tehnyt jotakin rohkeaa ja… Lue lisää ›
Nyt sitä saa! Meidän kirjaa nimittäin! Kuinka kasvattaa diginatiivi on Viihdevintiöiden hengessä kirjoitettu opas pienten lasten digikasvatukseen. Osta kirja tästä! Noin kaksi vuotta sitten päätimme ystäväni, viestintäkonsultti Satu Irisvikin kanssa, että kirjoitamme älylaiteaiheisen kasvatusoppaan diginatiaisten vanhemmille. Siihen kerättäisiin kaikki löydettävissä oleva tieto, mikä vanhemmilla… Lue lisää ›
Kovina reissaajina olemme puuhakirjojen suurkuluttajia. Yleensä lapselle napataan pädin lisäksi mukaan tehtävälehdykkä tai pari, jos tiedossa on pitkä lento tai takapenkkisessio. Tavallisesti puuhat on kuitenkin varsin nopeasti puuhattu. Alkukesästä julkaistu Karjukirja – Hauskaa puuhaa pahiksille (S&S) edustaa puuhakirjojen premium-luokkaa. Ensinnäkin tehtäviä… Lue lisää ›
Lapset tuntuvat osaavan käyttää erilaisia teknisiä laitteita kuin luonnostaan. Parivuotias näppäilee usein pädiä kuin vanha tekijä ja eskarilainen saattaa opastaa jo vanhempiaan. Uskomus pikkulasten ylivertaisista digikyvyistä on kuitenkin harhaa. Opastusta tarvitaan vähintään siihen, miten laitteiden kanssa ja netissä käyttäydytään. Tämän vuoksi… Lue lisää ›
Olen runomaussani hieman lapsekas: Pidän paljon eläinrunosta ja riimittelystä. Onneksi kuusivuotiaalla Testitenavalla on samanlainen maku. Joskus aiemmin olenkin kirjoitellut, miten kerta kaikkiaan höpsöinä olemme Kirsi Kunnaksen tuotantoon. Tapanani on ollut lukea lapselle runoja joka ilta ennen nukkumaan menoa. Nyt saimme tavalliseen kissa-,… Lue lisää ›
Hello Ruby -sarjan toinen osa, Matka tietokoneeseen on paitsi opettavaista myös kerrassaan ihastuttavaa luettavaa. Kun ensimmäinen Linda Liukkaan Ruby-kirja opasti lapsia kevyesti kohti koodaamista, esittelee toinen tietokoneen sisuksia. Raikkaan värikkäästi kuvitettu kirja jakautuu kahteen osaan: tarinaan ja tehtäviin. Tarinassa Ruby-tyttö sukeltaa hiiren… Lue lisää ›
Miina ja Manu -kirjoista oppii sadun kuuntelun ohessa kaikenlaista. Milloin kissakaksikko on hammaslääkärissä, milloin eskarissa. Toisinaan tutkitaan luontoa ja toisinaan pääkaupunkia. Uusimmassa Miinassa ja Manussa kissat joutuvat epäonnisen onkireissun jäljiltä ensiapuun. Kirjan avulla lapsi pääsee tutustumaan siihen, mitä lääkärissä tapahtuu, kun on loukannut käpälänsä. Miinat ja… Lue lisää ›
Lapsi toivoi taas uutta Lego-pakettia, mutta koska olen valistunut vanhempi, ostin hänelle rullan maalarinteippiä. Teipistä syntyi autotie Lego-kaupunkiin. Vuokko Hurmeen ja Suvi-Tuuli Junttilan Leikkimään, teippi! –kirjassa seurataan Leila-tytön päivää sekä opitaan, mitä monenlaista hauskaa tavallisella teippirullalla voi tehdä. S&S:n julkaisema pikkuinen kirja… Lue lisää ›
Apo Apponen nauttii perheessämme suurta suosiota. Apo tuntuu olevan Testitenavalle samanlainen, vähän hassu ja anarkistinen samastumiskohde kuin vaikkapa Risto Räppääjä tai Tatu ja Patu. Vastikään ilmestynyt Ilo irti Apo Apponen! (Teos) ilahdutti kuusivuotiasta suunnattomasti. Olemme kahlanneet kahta aiempaa kirjaa läpi monen monta kertaa… Lue lisää ›