Muita tekijän kirjoituksia

  • Suomalaispanda on söpö, opettavainen ja kunnianhimoinen

    Lola Panda on tällä hetkellä ehdottomasti Testitenavan suosikkipelihahmo, ja olemmekin testailleet ajan saatossa useita Lola-pelejä. Jotkut peleistä ovat olleet pitkäkestoisempi ilo kuin toiset, mutta uusin, Lolan suuri seikkailu (Lola’s World) on ihan omaa luokkaansa. Matikkaseikkailun värikäs maailma, söpöt hahmot ja… Lue lisää ›

  • Pikku toukka paksulaisen mainio matopeli

    Kun bongasin sovelluskaupassa tutun superhypernälkäisen toukan, oli ostopäätös jo käytännössä tehty. Onneksi hankinta ei ollut pettymys. Eric Carlen klassikkokirja Pikku toukka paksulainen (The very hungry caterpillar) vuodelta 1969 on ihastuttanut lapsia sukupolvesta toiseen. Testitenava rakastaa kirjan pikkulapsille tarkoitettua pahvista sorminukkeversiota,… Lue lisää ›

  • Toca Bocan pelottelupeli ei kammota liikaa

    Mukavaa vaihtelua suunnilleen juhannuksesta alkaneeseen joulun odotukseen tuo ”halouviini”, josta lapsi on kysellyt siitä lähtien, kun kurpitsat ilmestyivät hevi-osastolle. Olen yrittänyt vihjailla, että lastenohjelmista tuttu halloween ei ole mikään suomalainen perinnejuhla, mutta ihan joka hetki en minäkään jaksa olla tosikko…. Lue lisää ›

  • Kirja: Eläinrunojen aatelia

    Jos jotain olen lapsista oppinut, niin ainakin sen, että ne tykkäävät toistosta. Meillä uni ei iltaisin tule ilman Tiitiäistä. Riiminero Kirsi Kunnaksen tuotantoa on tahkottu perheessämme ilta toisensa jälkeen jo neljän vuoden ajan, ja kaikki vaihtelu nokkelaan mutta ajan myötä… Lue lisää ›

  • Kikattavan Kakkiaisen hymy ei hyydy muistipelissäkään

    Kuten aiemminkin olen kertonut, nauttii Gigglebug Entertainmentin tekemä Kikattava Kakkiainen valtaisaa suosiota perheessämme. Kutitussovelluksen jatko-osa, Kikattavan Kakkiaisen Rusinapuu on muistipeli, mutta kyllä siinäkin kikatellaan ja hekotellaan, vaikkei kutittamaan tällä kertaa päästäkään. Pelissä on neljä eri eläimen isännöimää puuta, joita pääsee… Lue lisää ›

  • Leffa: Muumeilta elämää oppia voi

    On siunaus ja kirous asua lähestulkoon leffateatterin naapurissa. Kiva homma se on silloin, kun haluaa itse piipahtaa nopeasti elokuvissa. Riipivää se taas on, kun pieniä kävijöitä houkutellaan valtavalla muumijulisteella lippuluukulle jo viikkoja ennen ensi-iltaa. Testitenava nyt vain todellakin oli vietävä… Lue lisää ›

  • Mölisevät kaverini, Hiili, Rikki ja Argon – alkuaineet tutuiksi pelaten

    Toca Lab: Elements -pelissä opiskellaan alkuaineiden jaksollista järjestelmää. Kuulostaa ehkä lapsista tylsältä, mutta koska kyseessä on Toca Bocan peli, ollaan kaukana vakavasta. Pelissä pienen tieteilijän on tarkoitus laboratoriossa erilaisia kokeita tehden kerätä itselleen kaikki alkuaineet, jotka on pelissä kuvattu hassuina öttiäisinä. Testitenava, 4,… Lue lisää ›

  • Ruudulle piirtelyä luvan kanssa

    Toisin kuin perinteiset värityskirjat, eivät värityssovellukset tule koskaan täyteen. Eiväthän ne tietysti puuväreillä tai liiduilla tuhertelua kokonaan korvaa, mutta ovat oiva ajanviete vaikkapa automatkoilla. Lisäksi sähköisesti väritetyt hahmot voivat olla hyvinkin interaktiivisia ja tarjota pelkkää värittelyä monipuolisempaa viihdettä. Haksahdin ostamaan… Lue lisää ›

  • Kirja: Apposet auki!

    Lehtien kirjapalstoilla arvioidaan useimmiten vastikään painosta pullahtaneita teoksia. Vaan eihän sitä heti tuoreeltaan voi aina arvata, kestääkö tenavain opus useamman lukukerran vai ei. Onneksi kirjojen ystävä voi muistella näin blogissa myös menneitä julkaisuvuosia. Itse arvioin Juhani Känkäsen vuosina 2012 ja 2013… Lue lisää ›

  • Missä piileskelit, Mikko Mallikas?

    Voi miksi en huomannut tätä peliä jo viime toukokuussa, kun kävimme Testitenavan kanssa katsomassa Hokkus Pokkus Mikko Mallikas -elokuvan? Kyseessähän oli äidin mielestä vähän nukuttava pätkä, mutta lapselle ihka ensimmäinen elokuvateatterireissu, vieläpä tutun hahmon tähdittämänä oli järisyttävä kokemus. Viikkojen ajan poika kysyi aina… Lue lisää ›