Vanhempien pitää vaatia lastenpeleiltä enemmän – ja oppia maksamaan laadusta

Älylaite koukuttaa taaperoa niin voimakkaasti yksin ruudun ääreen, että puheen kehitys hidastuu. Lapset ovat niin addiktoituneita puhelimiin, että niiden kieltämiseksi kouluissa puuhataan lakeja. Pedofiilit vaanivat yhä nuorempia lapsia somessa, ja lapset törmäävät Youtuben lastenohjemien keskellä pornoon.

Olen seurannut lasten mediakasvatuskeskustelua liki kymmenen vuoden ajan, ja edellä mainitun kaltaiset otsikot ovat tulleet tutuiksi. Ilmiöiden ja huolien perussyyksi on arveltu milloin liian innokasta digiloikkaa, milloin löystynyttä kuria ja vanhemmuutta.

Yksi keskustelunaihe, mielestäni se ilmeisin, on kuitenkin jäänyt vähemmälle: Lasten puhelinten konkreettiset sisällöt sekä se, kuka sisällöistä on vastuussa.

Digihyvinvointi

Monet pelit ja sovellukset on tehty tarkoituksella erityisen koukuttaviksi. Mitä nuorempi käyttäjä on, sitä vaikeampi sovelluksen sisäänrakennettuja mekanismeja on vastustaa.

Pelit voivat sisältää lapsille haitallisia mainoksia ja ensisijaisesti aikuisille suunnattuja chattejä. Somepalveluiden sisältöjä kerrotaan kyllä valvottavan, mutta tosiasiassa vastuuta lasten silmille osuvista haitallisista sisällöistä ei ota kukaan.

”Sovellusten kehittäjät pystyvät kyllä parempaan.”

Meidän vanhempien pitäisikin vaatia hanakammin parempaa lapsillemme. Pelejä, jotka ovat lapsen ikätasolle ja kehitykselle sopivia sekä sosiaalisen median palveluita, joihin pahantahtoiset aikuiset saavat porttikiellon.

On myös vaadittava parempia lakeja lasten suojaksi. Sovellusten kehittäjät kyllä pystyvät parempaan, jos sitä heiltä edellytetään ja jos se on heille kannattavaa.

Meillä vanhemmillakin on nimittäin peiliin katsomisen paikka. Laadukasta, lapsille tehtyä sisältöä on kyllä tarjolla, mutta se maksaa. Lataammeko pienelle lapselle mieluummin mainoksia sisältävän ilmaispelin vai turvallisemman maksullisen sovelluksen? Laitammeko lapsen katselemaan lastenohjelmia epämääräistäkin materiaalia sisältävästä Youtubesta vai pulitammeko kuukausimaksun suoratoistopalvelun kuratoidusta lastentarjonnasta?

Jos maksamme laatusisällöstä, sitä kannattaa myös tuottaa. Pelintekijät eivät elä pyhällä hengellä, vaan markkinataloudessa julkaistaan sitä, mistä rahaa tulee sisään.

Lue myös: Tiedä mitä lapsesi pelaa: Mistä pelintekijät saavat rahansa?

Laadukkaista, lapsille varta vasten tehdyistä sisällöistä pitäisikin puhua mediassa ja vanhempien kesken paljon enemmän.

Suositelkaa hyviä ja turvallisia lastensovelluksia tuttavillenne ja mainostakaa niitä somessa! Maksakaa se vitonen turvallisesta sovelluksesta sen sijaan, että altistaisitte lapsenne ties mille mainosten ja addiktoivien mikromaksupelien rahantekokikkailulle. Ja laittakaa tarpeen tullen palautetta sekä pelin tekijöille että päättäjille.

On ihan mahdollista saada netti- ja pelimaailmasta lapsille turvallisempi, mutta se vaatii aktiivisuutta, sisältöjen tarkempaa valitsemista ja julkista keskustelua!

Lue myös: Ikärajat eivät kerro kaikkea – miksi kielsin lapseltani smurffipelin?

Viihdevintiöt-blogissa on esitelty satoja laatusovelluksia, jotka on tehty nimenomaan pieniä lapsia ja heidän kehitystasoaan ajatellen. Valitse joukosta omalle lapsellesi sopivat ja vinkkaa blogia tuttavillekin!



Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:, ,

  1. Ilmaisia pelejä metsästäessä monilta vanhemmilta unohtuu se seikka, että peli on jonkun työtä, josta hän haluaa saada käypää korvausta. Se on sitten joko rehellisesti muutaman euron hintalappu tai peliin piilotettu mainonta, piilokulut ja pelin sisäiset ostokset. Mediakasvatusta tarvitaan myös vanhemmille eikä pelkkä lapsille. Toisaalta se on luonnollista: moni vanhemmista ovat itse kasvaneet aivan toisenlaisessa maailmassa, joissa virtuaalimaailmaa ei ollut kuin sci-fi leffoissa eivätkä he nyt osaa suhtautua sen vaaroihin huolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *