Mielikuvani ilmastonmuutosta käsittelevistä lastenkirjoista tuo mieleen lähinnä Greta Thunbergin ja suorat ohjeet, miten saastuttavaa elämäntyyliä pitää hillitä.
Linda Bondestamin Elämäni pohjalla – Yksinäisen aksolotlin tarina lähestyy aihetta toisin.
Herkän kauniisti kuvitettu ja vallan mainosti kirjoitettu lastenkirja kertoo lammen viimeisen aksolotlin elämästä ja siitä, miten tärkeitä ystävät ovat. Pikku otus käy koulua, leikkii muiden eläinten kanssa ja tutkii ihmisten lampeen tiputtamia esineitä. Vähitellen elämä kuitenkin muuttuu. Pinnan yläpuolella se kuitenkin muuttuu vielä enemmän.
Kirjan lukemisen jälkeen ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta luontoon on helppo viritellä keskustelua lapsen kanssa. Tässä tarinassa ei kuitenkaan lähestytä ilmastonmuutosta niin, että kirja neuvoisi suoraan, mitä voimme asioiden eteen itse tehdä. Aksolotlin tarina näyttää asiat sen sijaan sellaisina kuin ne luonnon näkökulmasta nyt ovat.
Hieman synkästä aiheesta huolimatta kirjan sanoma on toiveikas. Elämä jatkuu aina tavalla tai toisella. Eri juttu sitten on, ovatko ihmiset mukana kuvioissa vai eivät.
Sekä lapsi- että aikuislukija antavat kirjalle kiitosta hauskasta kirjoitustyylistä sekä hurjan hienosta kuvituksesta, josta löytyi nuorelle lukijalle tuttuja elementtejä, vaikka lammen pohjalla seikkailtiinkin.
Ja aihe tietenkin jo itsessään on näinä aikoina aiheista tärkein!
Vastaa