Kirjavinkki: Anni kaverinkesyttäjä opettaa alakoululaiselle kaveritaitoja

Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä, Tammi (2020)

Meillä on kotona juteltu monen monta kertaa kaveritaidoista eli siitä, miten uusia kavereita voi saada ja vanhoja ystävyyksiä ylläpitää.

Kaikki eivät ole supliikkeja luonnostaan, ja jotkut nyt vain ovat uusille ihmisille hitaammin lämpeäviä. Siksi innostuinkin kovasti, kun saimme luettavaksemme uutukaisen Anni kaverinkesyttäjä -kirjan.

Kyseessä on vallan ihastuttava lastenromaani, jonka arkisiin tapahtumiin ja perhe-elämään on helppo samastua.

Tarinassa neljäsluokkalainen Anni harmittelee sitä, ettei uusia kavereita voi vain muiden ostosten mukana napsia mukaansa kaupan hyllyltä. Annin paras ystävä on muuttanut Amerikkaan, ja kaveriksi hankittu lemmikkipossukin vain kiukuttelee. Olo koulussa on yksinäinen.

Kaveritaitoja käsittelevä tarina on hauska ja Mari Ahokoivun tekemä kuvitus iloisen humoristinen. Teos on juuri sopiva lukukokonaisuus alakoululaiselle. Ainakin meillä kolmasluokkalainen ahmaisi reilut sata sivua muutamassa illassa.

Kirja kiinnosti jo ulkoasultaan niin paljon, ettei lapsi kärttänyt aikuista lukemaan vaan halusi lukea itse.

Sisältö onkin kivan väljästi taitettu ja värikkäitä kuvia on tarpeeksi. Näin luku-urakka ei uuvuta jo alkuunsa, kuten joidenkin tiiviimmin kirjoitettujen kirjojen kanssa tahtoo vielä välillä käydä.

Olen huomannut, että tämä on lastenkirjassa yllättävän tärkeä juttu. Vaikka tarina olisi kuinka hyvin kirjoitettu, täytyy ulkoasunkin olla tarpeeksi houkutteleva, jotta lapsi innostuisi lukemaan.

Yhteenvetona sanottakoon, että Anni kaverinkesyttäjä antaa tärkeän opetuksen siitä, että ihmisiin lähemmin tutustuakseen kannattaa nähdä vaivaa. Kaikki me olemme outoja ja hauskoja tyyppejä kukin tavallamme.

Kirja tarjoaa hyviä keskustelunavauksia perheille. Siksi aikuisenkin kannattaa vilkaista kansien väliin.

Kolmasluokkalaisen lukijan kommentti: Kirja oli tosi hyvä, koska päähenkilö oli luonteeltaan aika samanlainen kuin minä. Parasta oli kuitenkin päähenkilön lemmikkipossu, koska se oli niin läppä. Annin isoveli oli kiltti, kun se auttoi Annia.

Olisi mukava lukea samojen hahmojen seikkailuista vielä lisää. Minua jäi kiinnostamaan, mitä Anni kirjan lopun jälkeen teki.

Lue myös: Empatiaa ja kaveruutta – neljä lastenpeliä tunnetaitojen harjoitteluun



Kategoriat:Kirjat, Muut

Avainsanat:,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *