Neliosainen Kehoni on minun -lastensarja antaa lapsille tietoa omasta kehosta ja turvataidoista.

Pikku Kakkonen esitteli vastikään nettisivuillaan palkitun norjalaissarjan Suomi-version ja katsoimme sen yhdessä 9-vuotiaan kanssa. Sarjassa käydään hyvin suorasukaisesti läpi se, mitä aikuinen saa ja ei saa lapselle lain mukaan tehdä.

Sarjan tavoitteena on Ylen mukaan ”ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää, houkuttelua ja seksuaaliväkivaltaa sekä edistää varhaista puuttumista lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin”.

Todella tärkeää katsottavaa siis! Eivätkä jaksotkaan ole kuin muutaman minuutin mittaisia, joten hektisemmässäkin perheessä liikenee neliosaiselle sarjalle aikaa.

Norjassa Kehoni on minun on tarkoitettu alkuopetukseen ja sitä on esitetty päiväkodeissa. Suomessa se on kuitenkin saanut K12-merkinnän ja näin ollen sitä voi kolmen vuoden ikäjouston turvin katsoa aikuisen seurassa korkeintaan 9-vuotias lapsi. Pikku Kakkosen mukaan ikärajasta on jo tehty korjauspyyntö, mutta ainakin toistaiseksi mainittu ikä on voimassa.

Sarjan katsottuani olen sitä mieltä, että seksuaalisesta väkivallasta varottavan ohjelman näyttäminen vasta 12-vuotiaalle on ihan liian myöhään. Kyllähän lapsi ansaitsee työkalut itsensä puolustamiseen jo mahdollisimman varhain!

Ymmärrän, että aihe on rankka, mutta ahdistelijoista on silti tarpeen puhua lapsen ikätason huomioiden mahdollisimman suoraan. Miten lapsi muuten tunnistaisi uhkaavat tilanteet? Tai yleensä edes ymmärtäisi joutuneensa kaltoin kohdelluksi? Selkeää esitystapaa ja oikeita sanoja sukupuolielimille tarvitaan, koska aihe on lapsen näkökumasta muuten täysin abstrakti.

Oma 9-vuotiaani ei ollut ohjelmasta moksiskaan ja sanoi, että aihepiiri on jo tuttu, koska vanhemmat ovat siitä puhuneet.

Omasta mielestäni Kehoni on minun oli kuitenkin hyödyllinen siinä mielessä, että vaikka itse olen yrittänyt vaarallisista aikuisista ja oman kehon koskematomuudesta puhuakin, en ole aiemmin osannut asiaan näin selkeästi ja suoraan tarttua. Asiantuntijoiden tekemä ohjelma antaa hyvän pohjan jatkokeskusteluille kotona. Lapsen kysymyksille kannattaakin varata ohjelman katsomisen jälkeen aikaa.

Ainakin meillä lapselle tuli yllätyksenä, että myös kiva ja tuttu aikuinen voi toimia väärin. Ilmeisesti olen tullut puhuneeksi vain vieraista namusedistä. Myös se, ettei kukaan lapsi ole koskaan syyllinen tai vastuussa aikuisen teoista, oli tärkeä muistutus.

Vaikka omat muksut siis olisivat tällä hetkellä ohjelman ikärajaa nuorempia, kannattaa silti itse vilkaista, miltä sarja näyttää. Ainakin siitä voi saada hyviä vinkkejä keskusteluihin lapsen kanssa.

Lue lisää ja katso sarjan jaksot Ylen sivuilta!

Suomen Pelastakaa lapset on tehnyt sarjan rinnalle oppaan, josta aikuiset saavat työkaluja aiheen käsittelyyn lasten kanssa. Opas löytyy täältä.

Sarjan luoneen norjalaisen Bivrost Filmin sivuilta ohjelmasta löytyy tietoa englanniksi. Sivuilla kerrotaan, että ohjelma on tehty 6-8-vuotiaille lapsille.

Kategoriat:Yleiset artikkelit

Avainsanat:lastenohjelmat, Pikku Kakkonen