Granny ja muut pikkulapsia pelottavat pelit – mitä vanhempi voi tehdä?

Kun lapseni oli viime vuonna ekalla luokalla, innostuttiin kaveripiirissä Grannystä. Kyseessä on yli 12-vuotiaille suunnattu kauhupeli, jossa vähän hurjan näköiseksi mennyt ”mummo” jahtaa pelaaja pimeässä talossa.

Oma lapseni ei peliä pelannut, mutta näki sitä kavereillaan ja Youtubessa. Nähdystä keskusteltiin kotona muutamaankin otteeseen. Kauhu selvästi kiinnosti ja kutkutti lapsen mielikuvitusta, ja leikkeihinkin Granny jonkin aikaa ilmestyi. Aika nopeasti koko peli unohtui.

Monissa koulussa peli ilmeisesti on vielä tapetilla. Juttelin aiheesta vasta Helsingin Sanomien toimittajan kanssa.

Jutun voi lukea tästä linkistä. Mukana myös pelikasvatuksen tutkija Mikko Meriläisen oivalliset täsmäohjeet pelottavien pelien varalle.

Omalle lapselleni ei sen suurempia traumoja Grannystä tunnu jääneen. Kysely kaveripiirissä sekä nettipalstojen selailu kuitenkin paljastavat, että moni lapsi (ja vanhempi) on peliä säikähtänyt.

Ymmärrän hyvin, sillä onhan Grannyssä aika jännä tunnelma. Jos peliä pelaa vieläpä yksin, pimeänä iltana mielikuvituksen laukatessa, ei ihme, jos horrormummeli tulee nuoren pelaajan uniin.

Sitä sen sijaan en ymmärrä, miksi peliä pelaavat jo ekaluokkalaiset. En kerta kaikkiaan keksi yhtään hyvää syytä, miksi yli 12-vuotiaille sopivaksi ilmoitetun pelin pitäisi löytyä 7-vuotiaan puhelimesta.

Eihän se mikään ihme ole, jos pientä lasta pelottaa monta vuotta isommille kauhun ystäville tehty sisältö. Kaikki pelit eivät sovi kaikille.

Miten siten voi tietää, sopiiko peli omalle lapselle? Vaikkei vanhempi ymmärtäisi peleistä mitään, ikärajan osaavat kaikki takuulla katsoa. Se on merkitty sovelluskaupoissa jokaisen pelin yhteyteen.

Myönnän, että olen itsekin joustanut ikäraja-asioissa peliä ensin testattuani ja sen omalle lapselleni sopivaksi havaittuani. Vanhemman vastuulla pelien ikärajoista voi joustaa sen saman kolme vuotta kuin elokuvienkin ikärajoista.

Ikäraja on kuitenkin se perimmäinen, asiantuntijoiden määrittämä tieto, siitä, kenelle peli on tehty. Siihen voi turvata silloin, jos sovelluksesta ei vielä tiedä muuta.

Vastuu lapsen kännykän sisällöstä on mielestäni aikuisella, joka voi vallan mainiosti asettaa sovelluskaupan lapsilukon taakse.

Jos lapselle sälyttää vastuun pelien valinnasta, tulee väkisinkin joskus eteen huonoja hankintoja. Kun kavereiden suosituksesta hankittu muotipeli pelottaa, ei syyllinen todellakaan ole innokas pieni pelaaja.

Peliä on niin ikään turha syyttää. Se ei ole latautanut lapsen kännykkään itsekseen.



Kategoriat:Yleiset artikkelit

Avainsanat:,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: