Eräänä päivänä kahdeksanvuotias kertoi alkavansa tubettajaksi. Kyseessä on lapsen toiveammatti ja harjoittelu pitäisi alkaa kuulemma heti.

Ensimmäinen reaktioni oli toppuutteleva. “Kunhan nyt harjoittelet ensin videoiden tekemistä”, sanoin. “Opettelet spiikkaamaan ja editoimaan, teet muutaman harjoitusvideon ja mietitään sitten”.

Lapsi toteutti toiveeni parissa tunnissa.

“Se olisi pelikanava, mun naamaa ei näkyisi ja juttelisin pelien taustalla vain kivoja juttuja”, lapsi perusteli.

Ihan hyviä pointteja.

Lue myös: Youtube ja diginatiaiset – ei hyvä yhdistelmä

Olen usein tolkuttanut, että Youtube ei ole pienten lasten paikka. Ei katsojana eikä varsinkaan sisällöntuottajana. Vanhemman on aivan mahdoton kontrolloida, mitä lapsi Youtubessa näkee sen kivan Puuha Peten tai kissavideon loppumisen jälkeen.

Jonain päivänä pikkuiset kasvavat kuitenkin isommiksi, ja vanhemman on pakko höllätä pipoa. Koulun alettua viihdekavalkadi alkoi meilläkin kasvaa, ja lapsi on päässyt surfailemaan Youtubessa vähitellen yhä itsenäisemmin.

Tuli lempitubettajia, joita käytiin porukalla fanittamassa Tubeconissakin. Youtube on kulttuurimuotona oleellinen osa nykylasten elämää.

Päätimme siis suostua tubetustoiveeseen.

Lue myös: Nyt pikkulapsetkin voivat katsoa videoita – YouTube Kids tuli Suomeen

Tubecon 2018.

Näin nuoren tubettajan harrastus vaatii kuitenkin vanhemmankin panostusta. Mielestäni Youtube-kanavaa ei voi uskoa vielä yksin lapsen käsiin, vaikka kyseessä luotettava ja vastuullinen tyyppi onkin.

Ymmärrän hyvin myös sen, että vanhemmat päätyvät kieltämään näin nuorelta vielä tubettamisen. Aikuisten aika ei riitä mitenkään kaikkeen.

Meillä päätettiin suhtautua tubettamiseen yhtenä lapsen harrastuksista, joihin meiltä nyt vain menee sitten hieman ylimääräistä aikaa.

Tuolla jossain on Roni Back! Tubecon 2018.

Koska palvelun ikäraja on 13 vuotta ja alakouluikäisen hahmotus julkaisukynnyksen suhteen vielä harjaantumaton, loimme tilin lapsen isän nimiin. Vanhemmat myös katsovat videot aina etukäteen ja auttavat teknisissä jutuissa kuten editoinnissa. Vasta sitten videot ladataan yhdessä nettiin.

Youtube-tilin asetuksista voi valita, kuinka julkisia videot ovat. Näkyvätkö ne kaikille vai tarvitaanko katseluun kutsu. Myös yleisön kommentointimahdollisuutta videoiden alle voi rajoittaa.

Päädyimme tekemään tilistä julkisen, mutta poistimme toistaiseksi kommentointimahdollisuuden. Alkuun säännöt kismittivät lasta, mutta lopulta kaikki olivat tyytyväisiä. Nuori pelitubettaja pääsee kokeilemaan siipiään, ja vanhemmat saavat yhä pitää vähän jöötä.

Olemme sopineet, että sääntöjä höllennetään sitten pikku hiljaa, kun nähdään, miten homma lähtee rullaamaan.

Keskustele lapsen kanssa ennen tubetuksen aloitusta:

Mitä videoilla kerrotaan ja näytetään itsestä?

Kuka tiliä hallinnoi?

Onko kanava yksityinen vai kaikille avoin?

Saavatko katsojat kommentoida videoita?

Pitäisikö vanhemman esikatsoa videot?

Ennen oikean tubetuksen aloitusta voi hyvin tehdä useamman harjoitusvideon ja näyttää niitä tutuille ja sukulaisille ihan muuten vain. Hyvä ohjenuora on, että jos videota ujostuttaa näyttää mummolle, ei sitä nettiinkään kannata laittaa.

Meidän säännöt:

Vanhemmat katsovat videot ensin ja lataavat ne vasta sitten Youtube-tilille. Lapsella ei ole salasanaa.

Kasvoja, omaa nimeä tai muitakaan yksityisiä tietoja ei videolla paljasteta.

Tili on julkinen, mutta toistaiseksi kommenttiosio on vielä suljettu. Palautteen, negatiivisenkin, saaminen on oppimiskokemus, johon päätimme paneutua vasta tuonnempana.

Minkälaisiin ratkaisuihin teillä on tubettamisen suhteen päädytty?

Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:Mediakasvatus, tubettaminen, YouTube