Eräänä aamuna perheemme kahdeksanvuotias oli lähtenyt nettiin omin nokkineen. Google oli laulanut oikein urakalla vanhempien nukkuessa.
Lopputulos oli sen verran hauska, että teki mieli jakaa se muidenkin kanssa.
Vaikka en yleensäkään vaani ihan joka hetki selän takana, mitä lapsi pädillään puuhailee, tarkoitus on silti, että vanhemmat seuraavat netinkäyttöä vähintään puolella korvalla ja toisella silmällä. Nyt tarkkailijat vetivät hirsiä autuaan tietämättöminä jälkikasvun puuhista.
Yllätys olikin melkoinen, kun löysin nuoren nettihirmun olohuoneesta koko aamun kestäneen aherruksen jälkeen.
Lapsi oli askarteluvinkkejä Googlella etsiessään törmännyt ilmeisesti tähän Cirkus-blogiin, jossa neuvotaan, miten Hama-helmistä tehdään hauskat pillinpidikkeet mukeihin.
Näppärä natiainen oli siltä istumalta askarrellut omille synttäreilleen kasan lasinkoristeita ja odotti nyt malttamattomana, että aikuinen tulisi silittämään Hama-tuotokset. (Silitysrautaa kun ei yksin saa käyttää.)
Jokainen vanhempi tietää, että netissä on hirveä määrä roskaa, jolta lasta tekisi mieli suojella mahdollisimman pitkään. Netti tarjoaa silti myös paljon kivoja juttuja ja onnistumisen iloa. Tätä tahdon omista huolistani huolimatta lapsellekin viestiä.
Meillä kahdeksanvuotias käyttää nettiä esimerkiksi kaverin kanssa Minecraftin pelaamiseen, lempitubettajiensa seuraamiseen sekä lähinnä Legoihin tai peleihin liittyvään googlailuun. Näissä puuhissa ikävään sisältöön törmäämiseen on mielestäni vielä varsin pieni todennäköisyys, vaikka toki kevyttä valvontaa yhä jatkankin.
Lisäksi olemme ehtineet tähän ikään mennessä harjoitella netin käyttöä jo jonkin aikaa, joten luotan, että koululainen osaa tulla kertomaan, jos hän törmää vahingossa johonkin pelottavaan tai häiritsevään.
Tuli muuten aivan tosi hienot synttärikoristukset, eli aika kauas on omena puusta pompsahtanut!
Kategoriat:Yleiset artikkelit
Vastaa