Ilmaiset pelit ovat kaikkien mielestä tietysti kivoja. Jos peliä on kuitenkin lataamassa pienelle lapselle, kannattaa miettiä, onko ilmainen se paras vaihtoehto.

Tässä postauksessa avaan hieman pelien yleisimpiä ansaintalogiikoita sekä sitä, mitä vanhempien täytyy niistä alle kouluikäisten pelaajien kannalta tietää.

Sovelluskauppojen liki rajattomasta pelivalikoimasta vain ani harva sovellus on ihan oikeasti ilmainen. Jostainhan ne palkat pelintekijöille pitää nimittäin saada. Harva tekee työtään ilmaiseksi.

Lue myös: Ikärajat eivät kerro kaikkea – miksi kielsin lapseltani smurffipelin?

1. Kertamaksulliset pelit

Kuluttajalle kaikkein selkein tapa maksaa pelistä on pulittaa rahat lataushetkellä. Monet pienille lapsille suunnatut sovellukset maksavat muutaman euron, ja kulut pyritään kattamaan sillä. Kun peli on kerran ostettu ja sen luvataan esittelytekstissä olevan lisämaksuton ja mainokseton, saa sitä pelata rajattomasti ilman huolia. Aika hyvä diili, etten sanoisi.

2. Kuukausimaksulliset pelit

Joissain peleissä raha kerätään kertamaksun sijaan toistuvina kuukausimaksuina. Ihan hyvä tapa tämäkin. Kannattaa kuitenkin muistaa peruuttaa tilaus, jos lapsi menettää kiinnostuksensa peliin. Kuukausittain tililtä menevä pienikin summa kasvaa vuodessa (saati useammassa) aika potiksi rahaa.

3. Testaa ilmaiseksi -pelit

Monet lastenpelifirmat antavat ilmaisia maistiaisia. Free trial -peliä saa kokeilla vähän ilmaiseksi, esimerkiksi ensimmäisen tason verran. Jos peli on kuluttajasta hyvä, maksaa hän lopusta pelistä kertaostoksena muutaman euron ja tilanne on sama kuin kohdassa 1.

4. Lataa ilmaiseksi – maksa etenemisestä

Free-to-play-maksumuoto on todella yleinen tapa kerätä peleissä rahaa. Mikromaksuilla lunastetaan aarrearkkuja tai pelitimantteja, joiden avulla peli etenee nopeammin tai hahmolleen voi ostaa lisävarusteita.

Joissain peleissä ostoja tuputetaan varsin aggressiivisesti, toisissa myyminen on hienovaraisempaa eikä pelaamiseen edes ihan välttämättä tarvita oikeaa rahaa. Peleissä on siis eroa.

Tätä pelityyppiä en kuitenkaan missään muodossa suosittele yksin pelattavaksi lapsille, jotka eivät vielä ymmärrä rahan arvoa. Kolikot, aarrearkut, timantit ja oikea raha menevät pikkulapselta helposti sekaisin, ja kivasti vilkkuvia ”osta heti” -nappeja voi olla liian hauska painella ihan huvin vuoksikin.

Isompien lasten kanssa rahankäyttöä voidaan sen sijaan tällaisten pelien avulla jopa harjoitella. Muista silti suojata luottokorttitietosi salasanojen taakse, jottei lapsi tee vahinko-ostoja!

5. Pelissä on mainoksia

Kuten free-to-play-pelejä, mainoksellisiakin pelejä on sekä parempia että huonompia. Jos välillä saa lisätimantin tai pari vapaaehtoisen mainoksen katsomalla, tilanne on vielä ok. Jos taas pelissä täytyy väkisin katsoa mainosvideo viiden minuutin välein, jotta pääsisi etenemään, ei pelaaminen ole enää mielekästä.

Kannattaa muistaa, että mainokset eivät välttämättä ole omalle lapselle sopivia, vaikka peli olisikin. Ainakaan vanhempi ei voi mistään etukäteen tietää, mitä mainoksia pelissä näkyy.

Itse jättäisin alle kouluikäiselle kokonaan lataamatta pelin, jossa on mainosvideoita. Joissakin peleissä mainokset voi ostaa pois rahalla, mikä on hyvä vaihtoehto lapsiperheille. Näin peliä voi testata ensin ilmaiseksi ja kun peli on hyväksi havaittu, pelistä voi maksaa hieman ja saada samalla mainokset pois.

6. Harvinaiset herkut eli oikeasti ilmaiset pelit

Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole. Paitsi joskus hyvin, hyvin harvoin.

Esimerkiksi Ylen Pikku Kakkosen julkaisemat pelit ovat sekä kuluttajalle maksuttomia että erittäin hyviä ja turvallisia valintoja lapsiperheille.

Toisinaan pelifirmat myös mainostavat uusia pelejään tarjoamalla jonkin vanhoista peleistään rajoitetun ajan ilmaiseksi. Tällaisiin tarjouksiin kannattaa tarttua siekailematta. Pyrinkin kertomaan sellaisista aina Viihdevintiöiden Facebookissa!

Lisää vinkkejä Kuinka kasvattaa diginatiivi -kirjassa!

Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:free-to-play, ilmaispelit