Moni natiainen saa oman kännykän kouluun mennessään. Puhelimen käytön harjoittelua ei kuitenkaan kannata lykätä ensimmäisille kouluviikoille, jolloin lapsella on paljon muutakin uutta omaksuttavaa.
Itse hankimme lapsen ensimmäisen puhelimen jo eskarivuonna. Aluksi sitä testailtiin lähinnä kotona. Se sujautettiin lapsen taskuun myös kaverin luokse kylään lähtiessä.
Tämä osoittautui ainakin meillä loistopäätökseksi. Kun luurin hankkii ajoissa, ehtii sen toimintoihin perehtyä kunnolla ennen kuin sitä pitää alkaa käyttää itsenäisesti koulutiellä. Lisäksi uutuudenviehätyskin ehtii koulun alkuun mennessä ainakin hieman karista.
Ensimmäinen ikioma puhelin on tottakai to-del-la huikea juttu eikä ihme, jos luuri tuntuu aluksi suorastaan liimautuvan ipanan kouraan.
Naama ruudussa katuja pitkin vaeltava pieni puhelimenomistaja joutuu kuitenkin liikenteessä helposti vaaratilanteisiin eikä uuden kännykän näpertäminen ja kavereille esittely ole monessa koulussa edes sallittua. Luuri olisi siis hyvä malttaa pitää repussa.
Kokosin muistilistat perheille, joissa ensimmäisen oman kännykän hankkiminen on nyt ajankohtaista.
Keskustele tuoreen kännykänomistajan kanssa:
- Miten puhelimen perustoimintoja käytetään? Käynnistys, lataus, soittaminen vanhemmalle.
- Mitä muuta kivaa ja hyödyllistä kännykällä voi tehdä?
- Mitä sovelluksia puhelimeen ladataan? (Muistakaa hankkia ilmainen 112!)
- Millainen kännykkäetiketti meidän perheellämme on ruokapöydässä, pihalla, kylässä tai iltaisin?
- Kuinka toimin, jos puhelimen kanssa tulee hankaluuksia tai joku kiusaa?
- Miten viestin kauniisti muiden kanssa? Millaisia asioita, kuvia ja tekstejä voin julkaista netissä itsestäni ja muista?
Vanhemmalle pohdittavaksi:
- Mitä varten puhelin on hankinttu? Pelkkää soittamista vai ehkä myös pelaamista ja nettisurfailua?
- Mitä turva-asetuksia kännykkään tarvitaan?
- Minkälaisia pelejä tahdon lapseni pelaavan ja millaisia nettipalveluita käyttävän?
- Saako lapsi itse ladata sovelluksia vai onko salasana vanhemmalla?
- Minkälaisia käytäntöjä lapsen kavereiden perheillä on? Voisiko kaveripiirin kännykkäetikettiä yhdenmukaistaa?
Viihdevintiöiden juttuja, jotka pikku koululaisen perheessä kannattaa katsastaa:
- Lapsen oma puhelin, ruutuaika ja turvallisuus – näin me sen teemme
- Mitä vanhemman täytyy tietää ilmaispelien mainonnasta?
- Granny ja muut pikkulapsia pelottavat pelit
- Diginatiaiset ja Youtube – ei hyvä yhdistelmä
- Ikärajat eivät kerro kaikkea – miksi kielsin lapseltani smurffipelin
- Pelikin voi olla sosiaalinen media
- Näin teet kompromissin ärsyttäviä pelejä kinuavan lapsen kanssa
Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit
Peruspuhelin.
Ei muuta kukaan tarvitse. Jos tarvitsee on puhelinriippuvainen.
Minulla on peruspuhelin ollut 20-vuotiaaksi asti. Älypuhelin siitä jo 8 vuotta eteenpäin, mutta siitä on poistettu kaikki sovellukset, joita en tarvitse/käytä. Puhelimeni on käytännössä ”tyhmä”.
En juurikaan käytä sitä muuhun kuin kommunikointiin operaattorin kautta (ei Whatsappia) ja musiikin kuunteluun.
Kyllä! Peruspuhelin on minunkin mielestäni oikein hyvä valinta ekaksi puhelimeksi. Ainakaan kännykkää ei ole tarpeen ihan heti täyttää kaikilla mieleen tulevilla sovelluksilla, vaan pohtia, mitä tarkoitusta varten puhelin on hankittu.
Tietysti, jos lapsi harrastaa vaikkapa Pokemonin pelaamista, on kiva, jos puhelin taipuu siihenkin. Perustaidot silti haltuun ensin 🙂