Ilahduin kovasti nähtyäni tuoreen Smurffit: Kadonnut kylä -elokuvan.

Vaikka juoni noudattelikin tuttua “paha Velho jahtaa kilttejä Smurffeja” -teemaa, löytyy tarinasta paljon pohdittavaa ja hyviä roolimalleja (erityisesti tytöille!).

Lapsikatsojia elokuva houkuttelee värikkyydellä ja vauhdikkuudella. Ikäraja on seitsemän vuotta, ja tokihan leffassa onkin jännitystä. Se sopii mielestäni silti hieman nuoremmillekin katsojille.

Jos lapsi on nähnyt smurffijuttuja ennenkin ja sinisiä pikkukavereita säkkiinsä napsiva Velho on tuttu tyyppi, ei elokuva ehkä pelota niin paljon kuin joku vieraampi pahis pelottaisi.

Kadonneen kylän tarinakin on suhteellisen selkeä. Ainakin omaa lastani ajatellen elokuva on 5-6-vuotiaalle ymmärrettävämpi kuin aiemmin näkemämme, juoneltaan monimutkaisemmat K7:t, Zootropolis, Pikku Prinssi tai Sing.

Jos jännitysmomenttia ei lasketa, voikin sisällön puolesta jälkikasvun viedä elokuviin huolettomin mielin.

Smurffileffan jälkeen lapsen kanssa voi ottaa puheeksi esimerkiksi oman identiteetin etsimisen, tuntemattoman pelon ja vieraisiin kulttuureihin tutustumisen. Ei lainkaan tyhjänpäiväisiä aiheita!

Lisää elokuvan positiivisista viesteistä ja keskusteluvinkeistä voi lukea Media-avaimeen kirjoittamastani arviosta.

Media-avaimen arvio kannattaa muuten kurkata aina muutenkin ennen lippuluukulle suuntaamista. Palvelussa on tarjolla hyviä vinkkejä elokuvien käsittelyyn lasten kanssa!

Katso elokuvan traileri tästä

Lue myös: Miksi kielsin lapseltani smurffipelin?

Kategoriat:Leffat, Muut

Avainsanat:elokuva, Smurffit: Kadonnut kylä