Pyylevä possu glitter-trikoissa, töpöhäntiään musiikin tahtiin pyörittävät puput ja muita musikaalisia eläimiä.

Tykästyin Sing-elokuvaan ja sen huumoriin jo trailerin nähtyäni.

Sen sijaan pohdin hetken, kannattaako elokuvaa näyttää vielä 6-vuotiaalle, joka ei ole koskaan katsellut television laulukilpailuohjelmia. Menisikö koko jutun juju häneltä kokonaan ohi?

Menihän se vähän juu. Ei tosin American Idol -viittausten vaan aika monimutkaisen juonen ja useiden henkilöhahmojen takia.

Sing on paljon muutakin kuin hassuttelua. Tarina koalasta, joka haluaa pelastaa vanhan teatterinsa laulukilpailun avulla, on paikoin jopa syvällinen. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja lauluesitykset tarttuvia.

Elokuvasta voi löytää pohdittavaa muun muassa tähteydestä, oman tien löytämisestä ja pelkojen voittamisesta. Kirjoitinkin jo aiemmin leffan kasvatuksellisesta näkökulmasta Media-avaimeen. Käyhän kurkkaamassa!

”Siltä yheltä tippui tekosilmä koko ajan. Se oli hassu.”

Elokuvan jälkeen keskustelimme eskarilaisen kanssa näkemästämme ja olimme selvästi ymmärtäneet juonen vähän eri tavalla. Jaksoi lapsi silti 108-minuuttisen elokuvan läpi katsella. Sanoi tykänneensäkin.

Tosin hän olisi toivonut lauluja suomeksi. Elokuvan hienot musiikkikohtaukset kun olivat muuten dubatussa elokuvassa englanniksi.

Elokuva tuo monella tapaa mieleen aiemmin näkemämme Zootropolis-leffan. Tosin Sing ei ole yhtä pelottava.

Ikäraja on 7 vuotta ja vanhemman kanssa leffaan pääsee jo 4-vuotias. En silti veisi vielä 4-5-vuotiasta katsomaan tätä. Ja jos kahdesta elokuvasta voisi valita, veisin ehkä vielä pikkukoululaisenkin katsomaan mieluummin jotain juoneltaan suoraviivaisempaa.

Isommille sen sijaan suosittelen!

Kategoriat:Leffat, Muut

Avainsanat:elokuva, Sing