Täytyy myöntää, että Tatu ja Patu -elokuva epäilytti. Riku Nieminen, Antti Holma tai kukaan muukaan aikuinen näyttelijä ei vastannut mielikuvaani outolalaisista veljeksistä, joista olemme lukeneet lapsen kanssa useammastakin kirjasta.

Onneksi epäilys oli vain omaa tosikkomaista kapeakatseisuuttani. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!  ja sen näyttelijävalinnat toimivat hyvin. Erityisesti Eedit Patrakka Veeran roolissa on vallan viehättävä.

Elokuva löytyy tällä hetkellä ilmaiseksi Yle Areenasta!

Tarinassa Tatu ja Patu saapuvat jouluksi Veera-tytön luo kylään Helsinkiin. Kaverukset eivät kuitenkaan löydä heti toisiaan eikä kommelluksilta vältytä. Luvassa on kirjoista tuttuun tyyliin runsaasti sekaannuksia ja väärin lausuttuja sanoja.

Kyseessä on paitsi joulu- myös Helsinki-elokuva. Kaunista kaupunkinäkymää kuvataan moneen otteeseen ja eri kulmista. Varsinkin helsinkiläislapsille tuttujen paikkojen bongaaminen on varmasti osa elokuvan viehätystä.

Elokuvan juoni ei ole monimutkaisuudella pilattu ja loppu voisi olla yllätyksellisempikin, mutta osaavat näyttelijät ja tilannekomiikka pitävät mielenkiinnon yllä. Positiviinen ja kiltti elokuva sopii koko perheelle: Mitään alaikärajoja ei tarvita ja aikuinenkin jaksaa kyllä sen 70 minuuttia katsoa.

Papukaijamerkin onnistumisestaan ansainnee myös leffan markkinointitiimi. Leffamainoksen ”peffateattereissa” iski ainakin minuun välittömästi. Peffateatteri.. Peffa… Tirsk.

Jos antaisin tähtiä, tämä saisi niitä ihan jo hyvän mielen takia ainakin neljä.

Hyvä tietää

• Elokuvassa on samoja tapahtumia kuin Tatun ja Patun ihmeellinen joulu -kirjassa, jonka luimme pari vuotta sitten.

• Lue myös Media-avaimeen kasvatuksellisesta näkökulmasta kirjoittamani arvio elokuvasta.

• Vastaus ainakin meidän perheen ikuisuuskysymykseen, kumpi on Tatu ja kumpi Patu, on tässä: Se pinkki silmälasipäinen on Tatu ja keltapaitainen Patu.

Kategoriat:Leffat, Muut

Avainsanat:arvio, elokuva, joulu, Tatu ja Patu