Vaikka perheessämme käytetään älylaitteita paljon, olen tarkka siitä, mitä lapsi laitteilla tekee. Tämän vuoksi kuusivuotias ei ole vielä saanut kännykkää (vaikka liittymäkaupan mies jo pari vuotta sitten väittikin, että nelivuotiaalle olisi jo syytä hankkia oma puhelin).

Meidän eskarilaisella on pelit ja vehkeet kotona, ei niiden kanssa tarvitse kylillä juoksennella. iPadilla ja Xboxilla pelataan vanhempien valvonnassa, eikä nettiinkään ole yksin vielä asiaa.

Yksin ulkoileva ja joskus jo yksin kotona olemista hetken harjoitteleva lapsi tarvitsee kuitenkin välineen, jolla ottaa yhteyttä vanhempiin. Toistaiseksi olemme selvinneet iPadin FaceTime-toiminnolla sekä ikkunasta huutamalla. Sekä itselläni että lapsella on aika kantava ääni, joten kommunikointi toimii silläkin tavalla. Puhelin toisi kuitenkin turvaa, jos lapsi harhailee kauas. Ihan koko ajan ei voi ikkunastakaan roikkua vahtimassa.

Testasimme pienille lapsille tarkoitettua kotimaista Snowfox -paikannuspuhelinta. Kyseessä on Haltianin kehittämä pikkuinen vehje, joka laitetaan lapsen mukaan pihalle. Vanhemmat taas lataavat kännyköihinsä Snowfox Family -sovelluksen, jonka avulla laitetta hallinnoidaan. Aikuiset voivat älypuhelimillaan paitsi tarkkailla lapsen sijaintia kartalla myös soittaa tälle.

Lapsi pystyy laitteen nappulaa painamalla ilmoittamaan vanhemmille, että hänellä on asiaa, jolloin vahtivuorossa oleva aikuinen voi soittaa laitteeseen ja saada puheyhteyden lapseen.

Itse laitteella ei voi soittaa eikä tehdä mitään muutakaan kuten surffailla netissä tai pelata.

Miltä käyttö tuntui?

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että kommunikaatiomme lapsen kanssa lisääntyi. Ovikellon pimputuksen sijaan minulle alkoi tulla soittopyyntöjä. Suurin osa niistä lähetettiin korkeintaan 50 metrin päässä kotiovelta:

Äiti, saanko mä mennä koulun leikkipaikalle?
– Mee vaan. (Snowfoxin avulla näin, että sinne meni ja siellä oli vielä puolen tunnin päästäkin.)

Saanko mä mennä Mintulle leikkimään?
– Jos Mintun äidille sopii. (Snowfoxilla soitin tunnin päästä kotiin.)

Äiti, me ollaan keinussa eikä me keksitä mitään tekemistä.
– Jaahas.

Matias meni syömään ja mä oon ihan yksin.
– No tuu kotiin.

Äiti, saanks mä perustaa meidän etupihalle karkkikaupan?
– ????

Äiti, ööö… ööö. Mä taisin soittaa sulle vahingossa.
– Ei se mitään. Saa soittaa.

Lapsi oppi käyttämään Snowfoxia välittömästi ilman opastusta. Laitteessa on vain yksi nappula: Lyhyt painallus tuo vanhemman älylaitteeseen viestin, jonka mukaan lapsi ajattelee häntä. Pitkä painallus lähettää soittopyynnön.

Jos lapsi on laitteen kanssa ulkoilemassa, kannattaa siis pitää kännykkä käden ulottuvilla ja äänet päällä. Itse tykkäsin myös siitä, että laitteen lähettämät ilmoitukset tulevat kännykän lisäksi Apple Watchiin. Sain lukuisat soittopyynnöt suoraan ranteeseeni olin sitten tekemässä (rauhallisin mielin) mitä tahansa.

Puhelin, paikannin vai niiden yhdistelmä?

Snowfox maksaa 149 euroa ja siihen tarvittava liittymä on hinnaltaan 9,90 e kuukaudessa. Muita puhelinlaskuja ei soittelusta tule.

Snowfoxin hinnalla saisi jo ihan hyvän oikeankin puhelimen. Paikannuspuhelin tulee kuitenkin kyseeseen nimenomaan silloin, kun oikeaa kännykkää ei syystä tai toisesta haluta vielä hankkia.

Laitteen luvataan olevan säänkestävä eikä sillä voi soitella tai surffailla vahingossa minnekään, joten se on turvallinen valinta siinäkin mielessä.

Olemme aiemmin käyttäneet vähän vastaavaan tarkoitukseen myös pelkkää paikannusta tarjoavaa, niin ikään kotimaista Yepzon-laitetta, jonka avulla vanhempi voi seurata älypuhelinsovelluksen kautta lapsen liikkeitä. Yepzon on Snowfoxin lailla kompaktin kokoinen vehje, jonka voi kiinnittää lapsen vaatteisiin, laittaa taskuun tai vaikka avainrenksuun kiinni.

Laite hankittiin alun perin varmuuden vuoksi kielitaidottomalle lapselle ulkomailla asumista varten, mutta olemme kokeilleet Yepzonia myös kotipihassa. Snowfoxille Yepzon häviää siinä, ettei sillä voi soittaa.

Paikannus tuntuu molemmissa laitteissa olevan toisinaan epätarkka, koska lapsen sijainti ei päivity joka hetki reaaliajassa. Snowfoxilla paikannus suorastaan jämähti pari kertaa. Soitto-ominaisuus on hyvä lisä, koska lapselle voi aina soittaa ja kysyä, missä hän on.

Snowfoxissa sovelluksen karttaan voi myös merkitä alueita, joille lapsi ei saa mennä. Paikannuksen toimiessa vanhempi saa ilmoituksen kielletyistä retkistä.

On Yepzonkin silti pelastanut joskus sydänkohtaukselta, kun lapsi ei olekaan huuteluista huolimatta heti löytynyt. Laitteen avulla on voinut katsoa, että tuossahan se naapuritalon pihalla näyttää olevan, ei vain viitsi vastata huuteluihin.

Lisää tietoa laitteiden eri ominaisuuksista: Snowfoxfamily.com/fi ja Yepzon.com/fi

Kategoriat:Sovellukset, Yleiset artikkelit

Avainsanat:lasten puhelimet, paikannin, paikannuspuhelin, Snowfox, turvallisuus, Yepson