Hönöt aikuiset, neuvokkaat lapset ja yleinen sekoilu ovat Risto Räppääjän tunnusmerkki. Uusi Risto Räppääjä ja yöhaukka -elokuva ei ole poikkeus.

Timo Koivusalon ohjaamassa elokuvassa Risto ja Nelli löytävät rautakautisen aarteen, joka kuitenkin katoaa. Vyyhtiin sekaantuvat niin poliisi, Rauha-täti kuin naapurin Lennart Lindbergkin.

Teatterireissua odotettiin meillä paljon, koska olemme juuri alkaneet hyvällä menestyksellä ahmia Risto Räppääjä -kirjoja. Onneksi lapsen odotukset täyttyivät. Testitenavan mukaan leffa oli ”tosi mahtava”, vaikka Risto olikin kuulemma odotettua isompi.

Itse en ollut ihan yhtä häikäistynyt. Kirjassa perusjuonen yksinkertaisuus toimii, mutta teatterissa katsottavalta elokuvalta olisi kaivannut jotakin enemmän. Elokuvasta jäi mielestäni hieman tv:n lastenohjelmamainen fiilis, vaikka se toki kesäisen värikäs hyvänmielen pläjäys olikin.

”Miten niin pieni aarre voi olla arvokas?”

Elokuva on humoristinen eikä pahiksia ole ollenkaan, mutta viisivuotias halusi pitää kädestä kiinni parissa jännemmässä kohdassa. Luulen, että hahmot ovat vasta lukemiemme kirjojen kautta tuleet niin tutuiksi, että heidän kokemansa vastoinkäymiset koskettivat elokuvassa tavallista enemmän.

Elokuvan ennakkonäytöksessä siviileissään näkemämme mainiot Samuel Shipway ja Sanni Paatso eli ”Risto” ja ”Nelli” herättivätkin lapsessa hieman hämmennystä sekä hyvän keskustelun siitä, mikä elokuvissa on totta ja mikä ei.

Elokuva on sopivan lyhyt, alle puolitoista tuntia. Se sopii mielestäni nuorimmillekin katsojille, joskin Risto Räppääjä -kirjojen tai aikaisempien elokuvien tuntemisesta on etua. En tiedä, miten hyvin hahmoihin pääsisi kiinni, jos niistä ei tietäisi etukäteen mitään. Ainakaan meillä eivät Räppääjä-leffat ole ennen kirjojen lukemista uponneet.

Kirjoitin elokuvasta myös Media-avaimeen, joka on elokuvia kasvatuksellisesta näkökulmasta käsittelevä sivusto. Tekstin voi käydä lukemassa tästä linkistä.

Katso elokuvan traileri.

Kategoriat:Leffat, Muut

Avainsanat:ristoräppääjä