Kerrankin ei jälkikasvun elokuva-avecina alkanut unettaa. Vietimme illan tuoretta Pixar-elokuvaa, Inside Out – mielen sopukoissa katsellen, eikä mennyt lainkaan hukkaan se 102 minuuttia.

Elokuva kertoo 11-vuotiaan Riley-tytön päässä majailevista tunteista (Ilo, Kiukku, Inho, Pelko ja Suru). Tunteet ohjailevat päämajassaan Rileyn eloa hyvässä järjestyksessä, kunnes tytön perhe muuttaa San Franciscoon ja tunteet menevät sekaisin. Osa niistä eksyy ja meinaa jopa joutua kokonaan hukkaan.

Elokuva on älykäs ja hauska. Suuri osa jutuista hiipii kuitenkin pienimmiltä yli hilseen. Ainakaan Testitenava ei takuulla ymmärtänyt tarinan kaikkia tasoja, mutta toisaalta ei sen väliä. Surrealistinen ja kekseliäs päänsisäinen maailma ilahdutti äitiä. Lapsi viehättyi sitten enemmän vitsikkäistä  ja värikkäistä hahmoista.

”Mä oon kiukku. Äiti on ilo!”

Lapsen mielestä elokuvan hauskin kohta oli, kun Kiukku kiukustui niin, että Inho sulatti ikkunan sen päästä loimottavilla lieskoilla. Vanhempia varten oli sitten omat vitsinsä.

Tunteista kertovassa elokuvassa tunteet ovat vahvasti läsnä myös katsomon puolella. Pääosassa on helinäkeijumainen, aina positiivinen Ilo-hahmo. Surukin saa silti sen verran tilaa, että 5-vuotias elokuvakatsoja tarvitsi kesken kaiken hieman äidin syliä. Eikä liene liioiteltua suositella nenäliinoja mukaan herkemmille vanhemmillekaan.

Vaikka alahuuli alkaisikin katsomossa väpättää, ei Inside Out kuitenkaan ole kovinkaan ahdistava. Se ei sisällä väkivaltaa eikä ole liian pelottava.

Elokuvan ikärajamerkintä on K7. En näe syytä, miksei sitä voisi vanhemman kanssa nuorempikin katsoa. Ainakin se on tunnelmaltaan rutkasti leppoisampi kuin viimeksi näkemämme Kätyrit.

Katsoimme elokuvasta suomeksi dubatun 2D-version.

Kategoriat:Leffat, Muut

Avainsanat:mielensopukoissa