Tomi Kontion ja Elina Warstan uusi lastenkirja, Koira nimeltään Kissa (Teos) kertoo yksinäisyydestä ja ystävän löytymisestä.

Kontion tarinassa vanhempiensa jättämäksi joutunut, Kissaksi nimetty koiranpentu vaeltelee maita ja mantuja, päätyy Helsinkiin ja tapaa Näätä-nimisen pultsarin, jonka kanssa synkkaa oitis.

3–9-vuotiaille suunnattu kirja vaikutti heti sympaattiselta, joten se vilahti äidin ääneenlukulistan kärkeen. Testitenava ei kuitenkaan lämmennyt sadusta vielä kannen perusteella. Ilmeisesti syy oli se, että toiveissa olisi ollut lukuhetki enemminkin dinosaurus- tai autokirjojen parissa.

Puoliväkisin tuputettu sisältö kuitenkin sykähdytti nelivuotiasta niin, että kirja piti lukea heti seuraavana päivänä uudelleen ja siitä juteltiin vielä monet kerrat.

Lämminhenkinen satu sisältää surullisiakin elementtejä. Lapsi halusi jälkikäteen keskustella muun muassa siitä, miksi koiranpentu itkee (äiti jätti ja sisaruksista tuli enkeleitä). Sadun lopputulema on kuitenkin iloinen ja toiveikas.

Jos satu on kaunis, on Elina Warstan kuvituskin kerrassaan upea. Sitä tutkittiin lapsen kanssa pieteetillä. Helsingin tunnusmerkit kuten maailmanpyörä ja metro huomattiin heti. Myös kaupungin kartta oli mieleen.

Koira nimeltään Kissa on erittäin laadukasta lastenkirjallisuutta, joka liikuttaa myös aikuista. Uutta lukuiloa kaipaavalle se on siis ihan nappihankinta. En ihmettelisi, vaikka tämä voittaisi vielä palkintojakin.

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa (Teos, 2015)

Kategoriat:Kirjat, Muut