Pakko sanoa heti alkuun, että Late Lammas -elokuva on todella hyvä. Huumoria ja jännitystä on sopivasti, ja tapahtumat etenevät sen verran rivakkaa vauhtia, ettei tylsistymään ehdi.

Elokuva alkaa Sammalperän maatilalta, jossa isäntä, Vuhku-koira ja lammaslauma elävät puuduttavaa ja työntäytestä arkea päivästä toiseen. Lampaat, Late etunenässä, halajavat vapaalle, ja ovelan juonen turvin he päättävät päästä maajussistaan eroon hetkiseksi.

Pahaksi onneksi suunnitelma menee pahasti mönkään ja koko konkkaronkka päätyy maaseudun rauhasta isoon kaupunkiin sekoilemaan.

”Mun iPadissa näkee parempia Late Lampaita.”

Brittiläisen Aardman-studion elokuva ei sisällä puhetta, mutta animaatiotyyppien ilmeet ja eleet puhuvat omaa kieltään. Leffassa on monen tasoista huumoria, sekä pienten että isompien iloksi. Keskikokoisesta salillisesta perheitä irtosikin äänekästä naurunremakkaa useampaan otteeseen. Meilläkin nopeatahtinen juoni ja hupipläjäykset pitivät Tenavan pyllyn penkissä koko leffan ajan.

Parissa kohtaa meno äityi kuitenkin sen verran jännäksi, että nelivuotias toivoi kotiinlähtöä. Sylikkäin katsomalla kuitenkin selvittiin loppuun asti, ja tuomio oli lopulta lapsenkin mielestä ”Tosi hyvä”.

Lastenleffojen kanssa on aina hieman hankalaa tasapainoilla jännien kohtien ja tylsyyden kanssa. Jos juoni on liian nössö, herpaantuu kiinnostus helposti. Liian pelottavaakaan ei tietysti saa olla.

Late Lampaan ikäraja on 7 vuotta, eli vanhemman harkinnan mukaan paikalle pääsevät palleroiset neljästä vuodesta ylöspäin. Oikein osuva ikäraja mielestäni.

Parista pelottavahkosta kohtauksesta huolimatta leffakokemus oli tähänastisista koettelumuksistani nelivuotiaan elokuvaseuralaisen kanssa ihan parhaimmasta päästä. Lopputekstien aikana soivan Late-tunnarin tahtiin laitettiin jännityksen lauettua tanssiksikin.

Late Lammas -elokuva (Shaun the Sheep Movie) ensi-illassa elokuvateattereissa 6.2.2015

Kategoriat:Leffat, Muut

Avainsanat:elokuva, latelammas