Apo Apposet sisältävät hauskaa sanakikkailua.

Lehtien kirjapalstoilla arvioidaan useimmiten vastikään painosta pullahtaneita teoksia. Vaan eihän sitä heti tuoreeltaan voi aina arvata, kestääkö tenavain opus useamman lukukerran vai ei. Onneksi kirjojen ystävä voi muistella näin blogissa myös menneitä julkaisuvuosia.

Itse arvioin Juhani Känkäsen vuosina 2012 ja 2013 julkaistut Apo Apponen -kirjat jo ensilukemalta ihan laatukamaksi. Lukukerrat ovat nyt osoittaneet, että kirjat ovat myös Testitenavan mieleen.

”Pitkävihainen paita? Mulla on vaan pitkähihainen ja lyhythihainen.”

Ensimmäinen kirja, Hyvää huomenta, Apo Apponen! on ihan superhauska. Yleensä en pidä kovinkaan tärkeänä sitä, naurattaako lastenkirja tai -leffa aikuista vai ei. Tämä kirja kuitenkin huvittaa sekä isoa että pientä lukijaa ja osuu samalla niin lapsiperhearjen ytimeen, että huh.

Tapahtumat voisivat sijoittua mihin tahansa tavalliseen kotiin. Aamupalalla lautaselta pöytää mönkii sotkemaan puuromonsteri Kaaro Puttila, ja vermeistä kinkkisimmin päälle suostuva on kaksintaisteluunkin haastava Pitkävihainen paita. Vanhemmat ovat vain sivuhahmoja tarinassa, jossa arkirealismi muuttuu jännittäväksi seikkailuksi puhuvine sähköhammasharjan vaihtopäineen ja pimeine mörkökomeroineen.

”Hauskinta oli, kun valot oli sammunut ja oli pelottavaa, mutta se olikin oma vanha varasto.”

Sarjan toisessa osassa, Joulu on jo ovella, Apo Aponen! odotetaan joulua jo lokakuusta lähtien. Naurattaisi ehkä enemmänkin, ellen itse olisi joutunut vastamaan ”koska on joulu” -kysymykseen ensimmäisen kerran jo elokuussa…

Lukekaa! Näiden parissa viihtynevät tarhaikäisten lisäksi vielä pienet koululaisetkin.

Lue myös: Kolmannessa Apo Apposessa kerjätään huomiota ja karataan merille

Kysymyksiä, joihin voit joutua vastaamaan:

• Miksi hammaspeikot kakkii suuhun?
• Miten puuro voi ajaa  monsteriautoa?

Voit hankkia Apot itsellesi vaikkapa täältä: Adlibris.fi

Kategoriat:Kirjat, Muut

Avainsanat:Apo Apponen