Millainen on hyvä lasten mobiilipeli?

Kotimaisen BeiZ-peliyhtiön kehittämä Lola Panda haastelee suomea.

Kotimaisen BeiZ-peliyhtiön kehittämä Lola Panda haastelee suomea.

Lukuisten sovelluskokeilujen jälkeen olen oppinut nopeaksi poistajaksi. Koska laitteilla on vain rajallinen määrä talletustilaa, saa tuorekin lataus deletestä, jos sisältö ei miellytä.

Ihan erityisen tarkka olen siitä, että Testitenavan käyttöön antamani sovellukset ovat laadukkaita, siksi testaan pelin aina ensin itse ja annan vasta sitten lapsen käsiin.

Alla muutama kriteeri, joiden avulla yleensä arvioin, oliko peli hyvä hankinta pienelle.

Sen pitää olla suomeksi tai muuten ymmärrettävissä

Ensimmäinen kriteeri peliä valitessa on tietenkin se, että lapsi ymmärtää sitä. Ellei lapsi osaa englantia, kapenee valinnanvara huomattavasti. Lapsille suunnattuja pelejä on nimittäin sovelluskaupoissa rajattomasti, mutta valitettavasti kielimuuri estää kovin usein pelaamisen.

Vaikka globaaleilla markkinoilla englanti on se peruskieli eikä monia aikuisten älypuhelinsovelluksia ole edes tarvetta kääntää kaikille mahdollisille kielille, on pikkulapsille suunnattujen sovellusten hyvä olla saatavilla lapsen omalla äidinkielellä. Valitettavasti suomi ei useinkaan ole se ensimmäinen kieli, jolle peli käännetään.

Moni pelintekijä on kiertänyt työlään käännösrumban laittamalla peliinsä vain vähän puhetta. Esimerkiksi loistava ruotsalainen Toca Boca on julkaissut kymmeniä erilaisia, ihan pienimmillekin sopivia sovelluksia, joissa hahmot vain ääntelevät, urahtelevat ja murahtelevat. Tämäkin toimii ihan hyvin, vaikka ilahdunkin aina, jos voin hankkia suomea puhuvan pelin.

Tietysti joistain peleistä voi oppia vahingossa leikin lomassa englantia, mikä on aina kiva juttu, mutta kyllä oma kieli on aina oma kieli.

Ei yllätysmaksuja eikä vahinko-ostoja

Toca Bocan peleissä ei puhuta.

Toca Bocan peleissä ei puhuta.

Toinen todella tärkeä kriteeri on se, ettei alle kouluikäisen käyttämissä sovelluksissa ole pelin sisäisiä ostoja. Free to play -pelit, jotka saa ladata ilmaiseksi mutta joissa etenemiseen saattaa tarvita rahaa, ovat toki käteviä pelin kokeiluun ensin ilmaiseksi, mutta vain isommille.

Lapsilla ei ole luottokorttia eikä yleensä edes rahaa, eivätkä he tee ostopäätöksiä. On väärin houkutella pikkulasta etenemään pelissä maksamalla. Sellaisesta tulee vain poru. Jotkut pelit voivat näyttää söpöine hahmoineen lapsille sopivilta, mutta olla silti suunnattu vanhemmille. Tarkkana ikäsuositusten kanssa siis.

Jos pelifirma haluaa viekoitella äitejä ja isejä ostoksille porttiteoriaan luottaen, sovelluskaupassa saattaa löytyä ilmaisia näytteitä. Jos niin sanottu lite-versio eli esimerkiksi pelin ensimmäinen taso on Tenavan mielestä hyvä, ostaa kiltti mamma koko pelin. Toisinaan firmoilla on myös kampanjoita, joilla houkutellaan uusia asiakkaita laajan valikoiman ääreen tarjoamalla yrityksen yhtä peliä ilmaiseksi. Hyvä keino sekin. Pääasia, että markkinointi on suunnattu niille, jotka perheen rahavaroja hallinnoivat.

Mainokset eivät ole kivoja

Varsinkin ilmaispeleissä on usein mainoksia, vaikka harvempi pikkulapsi sellaisista perustaakaan. Joskus lapsi tökkää sormensa vahingossa pelinsisäiseen mainokseen ja joutuu pois pelistä satunnaiselle nettisivulle, joka saattaa vieläpä sisältää aikuisille suunnattua matskua. Ei hyvä. Jos pelinsisäisiä mainoksia on, täytyy niiden olla helposti suljettavissa myös tahmaisin töppösormin.

Joskus peli on pitänyt poistaa iPhonesta itkun saattelemana, koska lapsen yrittäessä pelata, on hän jatkuvasti tökkinyt itsensä vahingossa mainossivulle. Tosi ärsyttävää. Ei sellaisilla peleillä mitään tee, vaikka olisivat kuinka hyviä muuten. Ylipäätään maksan mieluummin pelistä muutaman euron kuin annan lapsen katsella ilmaispelien mainoksia. Hyviä, mainoksettomia ilmaispelejä olen listannut tänne.

Aivot pois narikasta

No, ei joka pelin nyt suorastaan opettavainen tarvitse olla, mutta ei sellaisesta haittaakaan ole. Testitenava on oppinut esimerkiksi kirjaimet Lola Pandan ABC juhlat -pelistä. Tällaisissa sovelluksissa vaatimus äidinkielestä on melko ehdoton. Ellei sitten vanhempi halua istua vieressä tulkkina. (Tätäkin on tehty.)

Yksinkertainen on paras

Eihän sitä peliä jaksa pelata, jos sitä ei osata käyttää. Käyttöliittymän täytyy siis olla sellainen, että kolmevuotiaskin osaa pyöritellä sitä tahtonsa mukaan vähintäänkin sen jälkeen, kun aikuinen on pelin idean kertaalleen näyttänyt.

Kilttiä piltille

Sanomattakin on selvää, että pelin tulee olla lapselle sopiva. Ei siis seksistisiä hahmoja, väkivaltaa tai muita roisiuksia. Kovin kamaliin rikkeisiin tällä saralla en kyllä ole törmännytkään. Hyvin kilttejä mobiilipelejä nuo tuntuvat lapsille tekevän, ja App Storekin ainakin lupaa syynätä lastenosastonsa sisällön tarkasti ennen tuotteiden myyntiin päästämistä.

Lue myös:
Kyllästyykö lapsi peliin liian nopeasti?
Pikaohje: Näin teet iPadista lapsiturvallisen



Kategoriat:Vinkkipankki, Yleiset artikkelit

Avainsanat:,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: